Työhyvinvointi varhaiskasvatuksessa : kartoittava kirjallisuuskatsaus

Abstract

Työhyvinvointi on moniulotteinen ilmiö, jota voidaan tarkastella sekä organisaation että yksilön näkökulmasta. Varhaiskasvatuksen kontekstissa keskeisiä työhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa työn sisältö ja merkityksellisyys, johtaminen, kollegiaaliset suhteet, työolosuhteet ja työn kuormittavuus. Myös yhteiskunnalliset tekijät, kuten henkilöstömitoitukset, resurssit ja ammatin arvostus, heijastuvat suoraan työntekijöiden kokemaan hyvinvointiin.

Tämän kartoittavan kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli tarkastella varhaiskasvatuksen työntekijöiden kokemuksia työhyvinvoinnista ja tunnistaa siihen vaikuttavia tekijöitä. Tavoitteena oli tuottaa ajankohtaista ja käytännönläheistä tietoa varhaiskasvatuksen kentän organisaatioiden ja asiantuntijoiden hyödynnettäväksi työhyvinvoinnin kehittämisessä. Tuotetun tiedon avulla lisätään ymmärrystä työhyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä varhaiskasvatusalalla.

Opinnäytetyö toteutettiin scoping-kirjallisuuskatsauksena, jonka suunnittelu ja raportointi perustuivat JBI-ohjeistukseen ja PRISMA-protokollaan. Tutkimuskysymyksen määrittelyssä hyödynnettiin Peters ym. (2024) esittelemää PCC-menetelmää. Tiedonhaku tehtiin kansainvälisiin tietokantoihin ScienceDirect, Eric ja Ebsco sekä kotimaiseen Finna-tietokantaan, ja tiedonhaku tuotti yhteensä 633 osumaa (n=633). Aineistoon valikoitui määriteltyjen sisään- ja poissulkukriteerien mukaisesti viisi tieteellistä artikkelia. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tuloksissa tunnistettiin viisi yläluokkaa: työn rakenteelliset tekijät, työn kuormitustekijät, työn sisältö ja merkityksellisyys, johtajuus ja autonomia sekä työyhteisön merkitys työhyvinvoinnissa. Varhaiskasvatuksen opettajien työhyvinvointi muodostuu monista toisiinsa kytkeytyvistä tekijöistä. Erityisesti palkkauksen oikeudenmukaisuus ja kollegiaalinen tuki nousivat keskeisiksi hyvinvointia vahvistaviksi tekijöiksi. Kollegiaalisuus, tiimityö ja yhteisöllisyys näyttäytyivät voimavaroina, jotka tukevat jaksamista ja lisäävät työn merkityksellisyyttä. Samalla työhyvinvointia heikentävinä tekijöinä nousivat esiin kuormittavat työolosuhteet ja stressiä lisäävät tekijät. Tulosten perusteella työhyvinvointi varhaiskasvatuksessa rakentuu vuorovaikutteisesta kokonaisuudesta, jossa hyvinvointia tukevat ja kuormitusta aiheuttavat tekijät ovat tiiviissä yhteydessä toisiinsa. Jatkotutkimus voisi keskittyä työhyvinvoinnin johtamisen käytänteisiin ja siihen, miten varhaiskasvatuksen organisaatioissa voidaan systemaattisesti tukea henkilöstön hyvinvointia arjen työssä.