Toimintakortit monipotilas- ja suuronnettomuustilanteisiin Sotilaslääketieteen keskuksen kenttäsairaanhoitajille
Leiniö-Eeva, Maria (2025)
Leiniö-Eeva, Maria
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025111928681
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025111928681
Tiivistelmä
Kehittämistyön tarkoituksena oli tuottaa toimintakortit monipotilas- ja suuronnettomuustilanteisiin Sotilaslääketieteen keskuksen kenttäsairaanhoitajille ja arvioida toimintakorttien hyödynnettävyyttä, luettavuutta ja vaikutusta potilasturvallisuuden edistämiseen. Tavoitteena oli kehittää työväline, jolla voidaan tulevaisuudessa kehittää ja yhtenäistää kenttäsairaanhoitajien toimintatapoja monipotilas- ja suuronnettomuustilanteiden johtamisessa sekä edistää potilasturvallisuutta.
Kehittämistyö toteutettiin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa laadittiin toimintakortit ja toisessa vaiheessa arvioitiin toimintakorttien hyödynnettävyyttä, luettavuutta ja vaikutusta potilasturvallisuuden edistämiseen yhdistelmällisellä kyselytutkimuksella. Kyselylomake lähetetiin 91 maastotyötä tekevälle henkilölle, joista 29 vastasi kyselyyn. Aineisto sisälsi määrällistä ja laadullista aineistoa; määrällinen aineisto analysoitiin kuvailevalla tilastollisella menetelmällä ja laadullinen aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin perusteella.
Tulokset osoittivat, että toimintakortit koettiin tärkeiksi ja hyödylliseksi työvälineeksi monipotilas- ja suuronnettomuustilanteisiin. Toimintakorttien rakenne ja ulkoasu arvioitiin pääosin selkeäksi ja niiden vaiheittainen eteneminen tukee toimintaa sekä päätöksentekoa. Kehittämiskohteiksi tunnistettiin toimintakorttien visuaalinen ilme, tekstin määrä ja sisällön looginen eteneminen. Toimintakorttien arvioitiin edistävän potilasturvallisuutta vähentämällä inhimillisiä virheitä sekä tukemalla järjestelmällistä ja turvallista toimintaa monipotilas- ja suuronnettomuustilanteissa.
Kehittämistyön päättyessä toimintakortit eivät siirtyneet käyttöön vaan alkuperäiset ja kyselyn jälkeen muokatut toimintakortit toimitettiin Sotilaslääketieteen keskuksen ensihoidon ylilääkärille. Tulevaisuudessa ennen korttien käyttöönottoa olisi hyvä toimintakortit testata käytännössä esimerkiksi kenttäsairaanhoitajien varokertauskurssilla. Jatkotutkimuksena olisi hyödyllistä arvioida toimintakorttien vaikutusta päätöksentekoon, tilannekuvan muodostamiseen ja sitten verrata toimintakorttien käyttöä tilanteisiin, joissa kortteja ei käytetä. Tällä tutkimuksella saataisiin tietoa toimintakorttien hyödyllisyydestä ja niiden kehittämistarpeista.
Kehittämistyö toteutettiin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa laadittiin toimintakortit ja toisessa vaiheessa arvioitiin toimintakorttien hyödynnettävyyttä, luettavuutta ja vaikutusta potilasturvallisuuden edistämiseen yhdistelmällisellä kyselytutkimuksella. Kyselylomake lähetetiin 91 maastotyötä tekevälle henkilölle, joista 29 vastasi kyselyyn. Aineisto sisälsi määrällistä ja laadullista aineistoa; määrällinen aineisto analysoitiin kuvailevalla tilastollisella menetelmällä ja laadullinen aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin perusteella.
Tulokset osoittivat, että toimintakortit koettiin tärkeiksi ja hyödylliseksi työvälineeksi monipotilas- ja suuronnettomuustilanteisiin. Toimintakorttien rakenne ja ulkoasu arvioitiin pääosin selkeäksi ja niiden vaiheittainen eteneminen tukee toimintaa sekä päätöksentekoa. Kehittämiskohteiksi tunnistettiin toimintakorttien visuaalinen ilme, tekstin määrä ja sisällön looginen eteneminen. Toimintakorttien arvioitiin edistävän potilasturvallisuutta vähentämällä inhimillisiä virheitä sekä tukemalla järjestelmällistä ja turvallista toimintaa monipotilas- ja suuronnettomuustilanteissa.
Kehittämistyön päättyessä toimintakortit eivät siirtyneet käyttöön vaan alkuperäiset ja kyselyn jälkeen muokatut toimintakortit toimitettiin Sotilaslääketieteen keskuksen ensihoidon ylilääkärille. Tulevaisuudessa ennen korttien käyttöönottoa olisi hyvä toimintakortit testata käytännössä esimerkiksi kenttäsairaanhoitajien varokertauskurssilla. Jatkotutkimuksena olisi hyödyllistä arvioida toimintakorttien vaikutusta päätöksentekoon, tilannekuvan muodostamiseen ja sitten verrata toimintakorttien käyttöä tilanteisiin, joissa kortteja ei käytetä. Tällä tutkimuksella saataisiin tietoa toimintakorttien hyödyllisyydestä ja niiden kehittämistarpeista.
