Täydennyskoulutuksen ja koirien soveltuvuusarvioinnin hyödyt koira-avusteisessa kuntoutuksessa
Rutanen, Minna (2025)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025111928625
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025111928625
Tiivistelmä
Tämä artikkelimuotoinen opinnäytetyö tarkastelee täydennyskoulutuksen ja koirien soveltuvuusarvioinnin hyötyjä koira-avusteisessa kuntoutuksessa. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Koirat kasvatus- ja kuntoutustyössä ry:n kanssa ja sen tavoitteena oli tuottaa tietoa koira-avusteisen työskentelyn täydennyskoulutuksen ja koirien soveltuvuusarvioinnin hyödyistä terapeutin näkökulmasta koira-avusteisen kuntoutuksen jatkokoulutuksen kehittämisen tueksi.
Opinnäytetyön tutkimuskysymykset olivat: 1) Mitkä tekijät ovat saaneet terapeutin hakeutumaan koira-avusteista kuntoutusta tukevaan täydennyskoulutukseen sekä koiran soveltuvuusarviointiin? 2) Millaista hyö-tyä terapeutit kokevat täydennyskoulutuksesta ja koiran soveltuvuusarvioinnista saaneensa? 3) Millaista jatkokoulutusta terapeutit kokevat täydennyskoulutuksen jälkeen tarvitsevansa?
Tutkimus toteutettiin laadullisella lähestymistavalla, ja sen aineisto hankittiin monimetelmäisesti verkkokyselyn ja yksilöllisten teemahaastatteluiden avulla keväällä 2025. Aineisto analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysiä.
Tulosten perusteella koira-avusteisen kuntoutuksen täydennyskoulutukseen hakeutumisen taustalla vaikuttivat ennen kaikkea terapeuttien oma kiinnostus koira-avusteista kuntoutusta kohtaan sekä positiiviset kokemukset koirien hyödyntämisestä kuntoutuksessa. Kouluttautumisella ja koirien soveltuvuusarvoinnilla haluttiin varmistaa koira-avusteisen kuntoutuksen laatua ja turvallisuutta niin asiakkaiden kuin työskentelyssä hyödynnettävien koirien kannalta. Työnantajien myönteinen suhtautuminen koira-avusteisuuden hyödyntämiseen sekä taloudellinen tuki koulutukseen osallistumiseen edistivät täydennyskoulutukseen hakeutumista, samoin yrittäjinä työskentelevien mahdollisuus vähentää koulutuksesta aiheutuvat kustannuksen verotuksessa. Koiran soveltuvuusarviointiin liittyvä ikäraja sekä koulutuspaikkojen rajallinen määrä nousivat esiin koulutukseen hakeutumista estävinä tekijöinä.
Täydennyskoulutuksesta saadut hyödyt olivat varsin yhteneväisiä koulutukseen hakeutumisen taustalla vaikuttaneiden tekijöiden kanssa. Täydennyskoulutus vahvisti terapeuttien ammatillista osaamista sekä lisäsi työskentelyn laatua ja turvallisuutta. Merkittävimpänä asiakasvaikutuksena tuloksissa nousi esiin asiakkaiden vahvempi motivoituminen kuntoutukseen koira-avusteisuuden ansiosta. Täydennyskoulutuksen jälkeen terapeutit kokivat tarvetta tiedon, ideoiden ja kokemusten jakamiseen erityisesti saman ammattiryhmän sekä samantyyppisten työskentelysektoreiden edustajien kesken.
Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää koira-avusteisen kuntoutuksen täydennyskoulutuksen kehittämisessä. Jatkossa olisi hyvä selvittää, kuinka suuri osa Suomessa koira-avusteisuutta kuntoutuksessa hyödyntävistä terapeuteista täyttää suositukset täydennyskoulutuksesta ja koirien soveltuvuusarvioinnista. Kehittämisehdotuksena tutkimuksesta nousi koira-avusteisen kuntoutuksen motivaatiovaikutukset osoittavien mittareiden etsiminen kuntoutusmenetelmän vaikuttavuuden osoittamiseksi tai tarvittaessa niiden kehittäminen.
Opinnäytetyön tutkimuskysymykset olivat: 1) Mitkä tekijät ovat saaneet terapeutin hakeutumaan koira-avusteista kuntoutusta tukevaan täydennyskoulutukseen sekä koiran soveltuvuusarviointiin? 2) Millaista hyö-tyä terapeutit kokevat täydennyskoulutuksesta ja koiran soveltuvuusarvioinnista saaneensa? 3) Millaista jatkokoulutusta terapeutit kokevat täydennyskoulutuksen jälkeen tarvitsevansa?
Tutkimus toteutettiin laadullisella lähestymistavalla, ja sen aineisto hankittiin monimetelmäisesti verkkokyselyn ja yksilöllisten teemahaastatteluiden avulla keväällä 2025. Aineisto analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysiä.
Tulosten perusteella koira-avusteisen kuntoutuksen täydennyskoulutukseen hakeutumisen taustalla vaikuttivat ennen kaikkea terapeuttien oma kiinnostus koira-avusteista kuntoutusta kohtaan sekä positiiviset kokemukset koirien hyödyntämisestä kuntoutuksessa. Kouluttautumisella ja koirien soveltuvuusarvoinnilla haluttiin varmistaa koira-avusteisen kuntoutuksen laatua ja turvallisuutta niin asiakkaiden kuin työskentelyssä hyödynnettävien koirien kannalta. Työnantajien myönteinen suhtautuminen koira-avusteisuuden hyödyntämiseen sekä taloudellinen tuki koulutukseen osallistumiseen edistivät täydennyskoulutukseen hakeutumista, samoin yrittäjinä työskentelevien mahdollisuus vähentää koulutuksesta aiheutuvat kustannuksen verotuksessa. Koiran soveltuvuusarviointiin liittyvä ikäraja sekä koulutuspaikkojen rajallinen määrä nousivat esiin koulutukseen hakeutumista estävinä tekijöinä.
Täydennyskoulutuksesta saadut hyödyt olivat varsin yhteneväisiä koulutukseen hakeutumisen taustalla vaikuttaneiden tekijöiden kanssa. Täydennyskoulutus vahvisti terapeuttien ammatillista osaamista sekä lisäsi työskentelyn laatua ja turvallisuutta. Merkittävimpänä asiakasvaikutuksena tuloksissa nousi esiin asiakkaiden vahvempi motivoituminen kuntoutukseen koira-avusteisuuden ansiosta. Täydennyskoulutuksen jälkeen terapeutit kokivat tarvetta tiedon, ideoiden ja kokemusten jakamiseen erityisesti saman ammattiryhmän sekä samantyyppisten työskentelysektoreiden edustajien kesken.
Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää koira-avusteisen kuntoutuksen täydennyskoulutuksen kehittämisessä. Jatkossa olisi hyvä selvittää, kuinka suuri osa Suomessa koira-avusteisuutta kuntoutuksessa hyödyntävistä terapeuteista täyttää suositukset täydennyskoulutuksesta ja koirien soveltuvuusarvioinnista. Kehittämisehdotuksena tutkimuksesta nousi koira-avusteisen kuntoutuksen motivaatiovaikutukset osoittavien mittareiden etsiminen kuntoutusmenetelmän vaikuttavuuden osoittamiseksi tai tarvittaessa niiden kehittäminen.