Viranomaisohjaus hyvinvointialueiden omavalvontaohjelmissa – dokumenttianalyysi potilasturvallisuuden tukemisesta omavalvontatyössä
Koivula, Paula (2025)
Koivula, Paula
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025112329228
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025112329228
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa, miten terveydenhuollon viranomaisohjaus näyttäytyy hyvinvointialueiden omavalvontaohjelmissa. Tavoitteena oli tuottaa tietoa potilasturvallisuuden edistämiseksi tehtävään työhön hyvinvointialueille ja viranomaisten käyttöön. Kattavan kuvauksen saamiseksi tässä opinnäytetyössä käytettiin menetelmänä dokumenttianalyysiä ja aineiston muodosti 23 hyvinvointialueiden omavalvontaohjelmaa. Aineiston analyysi tehtiin induktiivisella sisällön analyysillä.
Tässä opinnäytetyössä saatujen tulosten perusteella hyvinvointialueet käyttävät vaihtelevasti hyödyksi viranomaisilta käytettävissä olevia aineistoja. Erilaisten toimintaa ohjaavien asiakirjojen käyttö painottui ennakoivaan ja toiminnan aikaiseen ohjaukseen, mutta reaktiivinen valvonta näyttäytyi vahvana. Viranomaisohjausta käytettiin viranomaisesta ja dokumentista riippuen erilaisissa merkityksissä ja samojenkin asiakirjojen käyttötavat vaihtelivat.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että ohjaavaa aineistoa käytetään hyvinvointialueilla hyödyksi, mutta aineisto on hajanaisesti saatavilla eri viranomaisilta ja niitä käytetään hyvinvointialueilla vaihtelevista näkökulmista. Hyvinvointialueiden omavalvonnan tukemiseksi ohjauksen kehittäminen rakenteellisesti yhtenäisempään suuntaan voisi auttaa hyvinvointialueita toteuttamaan yhdenmukaista omavalvontaa ja parantamaan potilasturvallisuutta.
Tässä opinnäytetyössä saatujen tulosten perusteella hyvinvointialueet käyttävät vaihtelevasti hyödyksi viranomaisilta käytettävissä olevia aineistoja. Erilaisten toimintaa ohjaavien asiakirjojen käyttö painottui ennakoivaan ja toiminnan aikaiseen ohjaukseen, mutta reaktiivinen valvonta näyttäytyi vahvana. Viranomaisohjausta käytettiin viranomaisesta ja dokumentista riippuen erilaisissa merkityksissä ja samojenkin asiakirjojen käyttötavat vaihtelivat.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että ohjaavaa aineistoa käytetään hyvinvointialueilla hyödyksi, mutta aineisto on hajanaisesti saatavilla eri viranomaisilta ja niitä käytetään hyvinvointialueilla vaihtelevista näkökulmista. Hyvinvointialueiden omavalvonnan tukemiseksi ohjauksen kehittäminen rakenteellisesti yhtenäisempään suuntaan voisi auttaa hyvinvointialueita toteuttamaan yhdenmukaista omavalvontaa ja parantamaan potilasturvallisuutta.
