Hoitotyön kehittäminen erikoissairaanhoidon vuodeosastoilla- nykytila, haasteet ja mahdollisuudet. Esihenkilöiden ja hoitohenkilökunnan näkemyksiä Kuopion yliopistollisessa sairaalassa
Heinonen, Petra (2025)
Heinonen, Petra
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025112429467
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025112429467
Tiivistelmä
Hoitotyön kehittäminen on merkittävä osa terveydenhuollon vaikuttavuuden, laadun ja henkilökunnan työhyvinvoinnin edistämistä. Kehittämistyön onnistuminen vaatii organisaatiossa selkeitä rakenteita, työyhteisön sitoutumista kehittämistyöhön ja osallistavaa johtamista. Yhteisen kehittämiskulttuurin, moniammatillisen yhteistyön ja osaamisen hyödyntäminen ovat keskeisiä tekijöitä, joilla voidaan vastata toimintaympäristön haasteisiin.
Tutkimuksen tarkoitus on selvittää hoitotyöntekijöiden ja esihenkilöiden näkemyksiä hoitotyön kehittämisen nykytilasta osaamisalue 3:n vuodeosastoilla (aistielinsairauksien, gastrokirurgian, neurologian, neurokirurgian ja tukielinkirurgian vuodeosastot). Tavoitteena oli tunnistaa kehittämistyötä edistäviä ja estäviä tekijöitä sekä tarkastella kehittämisen mahdollisuuksia arjen työssä. Tutkimusmenetelmänä käytettiin laadullista teemaryhmähaastattelua, joka mahdollisti osallistujien vuorovaikutteisen keskustelun ja yhteisten kokemusten esiin tuomisen. Tutkimukseen osallistui yhteensä 19 henkilöä: kahdeksan hoitotyöntekijää, kuusi kehittämistiimin jäsentä ja viisi esihenkilöä.
Aineisto analysoitiin teoriaan pohjautuvalla sisällönanalyysi menetelmällä. Tuloksista muodostui viisi pääteemaa: johtamisen rooli kehittämistyössä, kehittämistoiminnan rakenteet ja käytännöt, kehittämistyön edellytykset ja esteet, työyhteisön osallistaminen ja motivaatio sekä moniammatillisuuden ja monimuotoisuuden vaikutus kehittämiseen.
Tutkimustuloksen mukaan kehittämistyö koetaan merkitykselliseksi, mutta sen toteutumista rajoittavat: resurssien niukkuus, tiedonkulun haasteet, henkilöstön vaihtuvuus ja rakenteelliset esteet. Esihenkilöiden rooli korostui kehittämisen mahdollistajana, mutta myös työntekijöiden oma-aloitteisuus ja itsensä johtamisen taidot nähtiin keskeisinä. Moniammatillisen yhteistyön puute, epäselvä työnjako ja perehdytyksen haasteet heikensivät kehittämistyön vaikuttavuutta. Kehittämiskulttuurin vahvistaminen edellyttää selkeitä rakenteita, avointa vuorovaikutusta ja koko työyhteisön osallistumista.
Tulosten perusteella kehittämistyön vaikuttavuuden lisäämiseksi tulisi kiinnittää huomiota erityisesti esihenkilöiden kehittämisosaamisen vahvistamiseen, rakenteellisen tuen varmistamiseen sekä viestinnän ja yhteistyön kehittämiseen. Kehittämistyön juurtuminen arkeen edellyttää koko organisaation sitoutumista, selkeitä tavoitteita ja henkilöstön osaamisen tunnistamista ja hyödyntämistä.
Tutkimuksen tarkoitus on selvittää hoitotyöntekijöiden ja esihenkilöiden näkemyksiä hoitotyön kehittämisen nykytilasta osaamisalue 3:n vuodeosastoilla (aistielinsairauksien, gastrokirurgian, neurologian, neurokirurgian ja tukielinkirurgian vuodeosastot). Tavoitteena oli tunnistaa kehittämistyötä edistäviä ja estäviä tekijöitä sekä tarkastella kehittämisen mahdollisuuksia arjen työssä. Tutkimusmenetelmänä käytettiin laadullista teemaryhmähaastattelua, joka mahdollisti osallistujien vuorovaikutteisen keskustelun ja yhteisten kokemusten esiin tuomisen. Tutkimukseen osallistui yhteensä 19 henkilöä: kahdeksan hoitotyöntekijää, kuusi kehittämistiimin jäsentä ja viisi esihenkilöä.
Aineisto analysoitiin teoriaan pohjautuvalla sisällönanalyysi menetelmällä. Tuloksista muodostui viisi pääteemaa: johtamisen rooli kehittämistyössä, kehittämistoiminnan rakenteet ja käytännöt, kehittämistyön edellytykset ja esteet, työyhteisön osallistaminen ja motivaatio sekä moniammatillisuuden ja monimuotoisuuden vaikutus kehittämiseen.
Tutkimustuloksen mukaan kehittämistyö koetaan merkitykselliseksi, mutta sen toteutumista rajoittavat: resurssien niukkuus, tiedonkulun haasteet, henkilöstön vaihtuvuus ja rakenteelliset esteet. Esihenkilöiden rooli korostui kehittämisen mahdollistajana, mutta myös työntekijöiden oma-aloitteisuus ja itsensä johtamisen taidot nähtiin keskeisinä. Moniammatillisen yhteistyön puute, epäselvä työnjako ja perehdytyksen haasteet heikensivät kehittämistyön vaikuttavuutta. Kehittämiskulttuurin vahvistaminen edellyttää selkeitä rakenteita, avointa vuorovaikutusta ja koko työyhteisön osallistumista.
Tulosten perusteella kehittämistyön vaikuttavuuden lisäämiseksi tulisi kiinnittää huomiota erityisesti esihenkilöiden kehittämisosaamisen vahvistamiseen, rakenteellisen tuen varmistamiseen sekä viestinnän ja yhteistyön kehittämiseen. Kehittämistyön juurtuminen arkeen edellyttää koko organisaation sitoutumista, selkeitä tavoitteita ja henkilöstön osaamisen tunnistamista ja hyödyntämistä.
