SÄTEILYNKÄYTÖN ITSEARVIOINTIKÄYTÄNNÖT POHJOIS-SUOMESSA
Volotinen, Satu (2015)
Volotinen, Satu
Oulun ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505025690
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505025690
Tiivistelmä
Itsearviointi on menetelmä, jolla säteilynkäyttöyksiköt voivat kehittää toimintaansa ja muuttaa mahdollisia huonoja ja vanhentuneita käytäntöjä. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa säteilyn käytöstä lääketieteessä velvoitetaan säteilynkäyttöorganisaatioita tekemään itsearviointia. Itsearviointien tekemistä seurataan ulkopuolisen asiantuntijan järjestämissä kliinisissä auditoinneissa. Säteilynkäytön itsearviointikäytäntöjen sisältöä on tutkittu jonkin verran koko Suomen laajuisesti, mutta tällä opinnäytetyöllä haluttiin selvittää erityisesti Oulun yliopistollisen sairaalan erityisvastuualueella toimivien kuvantamisyksiköiden ja heidän säteilynkäytön itsearviointikäytäntöjen sisältöä. Opinnäytetyön toimeksiantaja on Oulun yliopistollinen sairaala.
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla, minkälaisia käytäntöjä säteilynkäytön itsearvioinnissa Oulun yliopistollisen sairaalaan erityisvastuualueella sijaitsevissa yksiköissä on. Tavoitteena oli, että toimeksiantaja voi kehittää itsearviointikäytäntöjä esimerkiksi tekemällä yhtenevän ohjeen itsearviointiprosessin sisällöstä tai se voi myös määrätä tukihenkilön auttamaan erityisvastuualueensa yksiköitä itsearviointiin liittyvissä asioissa.
Tutkimusmenetelmä oli kvantitatiivinen ja tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä kyselyllä koko erityisvastuualueelta. Kysely suunnattiin yhdelle itsearviointiin perehtyneelle henkilölle kuhunkin kuvantamisyksikköön. Tutkimukseen vastasi erityisvastuualueelta 17 yksikön edustajaa. Aineiston keräys ja analysointi tehtiin Webropol 2.0 ohjelman avulla.
Erityisvastuualueen yksiköt olivat tehneet kattavasti itsearviontia, huomioon ottaen yksikössä käytössä olevat modaliteetit. Itsearvioinnin aloituspäätöksessä ja varsinaisen itsearvioinnin toteuttamisessa pääroolissa oli useimmin röntgenhoitaja. Itsearviointia tehtiin auditointisuositusten perusteella, koulutusten perusteella, suunnitellun itsearviointiaikataulun mukaan ja kun haluttiin kehittää esimerkiksi kuvan laatua ja päivittää kuvantamisohjeita. Itsearviointien tuloksena yksiköt järjestivät koulusta henkilökunnalle, muuttivat kuvauskäytäntöjä, korjasivat havaittuja puutteita, tuottivat uusia ohjeita ja pyrkivät parantamaan lähetteiden laatua. Tuloksista oli nähtävissä, että terveyskeskukset esittelivät itsearviointien tuloksia myös uusille työntekijöille, kun keskussairaalassa tätä tehtiin vähemmän. Kaikki yksiköt halusivat tukea itsearviointiin; eniten tukea haluttiin toiselta röntgenhoitajalta, mutta yhtä lailla myös muilta alan asiantuntijoilta.
Vastaajien paremmalla tavoittamisella olisi saanut paremman käsityksen koko erityisvastuualueen yksiköiden itsearvioinnin käytännöistä. Olisi mielenkiintoista selvittää, miten yksiköt tulevaisuudessa ovat suunnitelleet tekevänsä itsearviointia. Yhteisen ohjeen tekeminen erityisvastuualueen käyttöön ja sen toiminnan testaaminen voisivat hyvin sopia jatkotutkimushaasteeksi.
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla, minkälaisia käytäntöjä säteilynkäytön itsearvioinnissa Oulun yliopistollisen sairaalaan erityisvastuualueella sijaitsevissa yksiköissä on. Tavoitteena oli, että toimeksiantaja voi kehittää itsearviointikäytäntöjä esimerkiksi tekemällä yhtenevän ohjeen itsearviointiprosessin sisällöstä tai se voi myös määrätä tukihenkilön auttamaan erityisvastuualueensa yksiköitä itsearviointiin liittyvissä asioissa.
Tutkimusmenetelmä oli kvantitatiivinen ja tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä kyselyllä koko erityisvastuualueelta. Kysely suunnattiin yhdelle itsearviointiin perehtyneelle henkilölle kuhunkin kuvantamisyksikköön. Tutkimukseen vastasi erityisvastuualueelta 17 yksikön edustajaa. Aineiston keräys ja analysointi tehtiin Webropol 2.0 ohjelman avulla.
Erityisvastuualueen yksiköt olivat tehneet kattavasti itsearviontia, huomioon ottaen yksikössä käytössä olevat modaliteetit. Itsearvioinnin aloituspäätöksessä ja varsinaisen itsearvioinnin toteuttamisessa pääroolissa oli useimmin röntgenhoitaja. Itsearviointia tehtiin auditointisuositusten perusteella, koulutusten perusteella, suunnitellun itsearviointiaikataulun mukaan ja kun haluttiin kehittää esimerkiksi kuvan laatua ja päivittää kuvantamisohjeita. Itsearviointien tuloksena yksiköt järjestivät koulusta henkilökunnalle, muuttivat kuvauskäytäntöjä, korjasivat havaittuja puutteita, tuottivat uusia ohjeita ja pyrkivät parantamaan lähetteiden laatua. Tuloksista oli nähtävissä, että terveyskeskukset esittelivät itsearviointien tuloksia myös uusille työntekijöille, kun keskussairaalassa tätä tehtiin vähemmän. Kaikki yksiköt halusivat tukea itsearviointiin; eniten tukea haluttiin toiselta röntgenhoitajalta, mutta yhtä lailla myös muilta alan asiantuntijoilta.
Vastaajien paremmalla tavoittamisella olisi saanut paremman käsityksen koko erityisvastuualueen yksiköiden itsearvioinnin käytännöistä. Olisi mielenkiintoista selvittää, miten yksiköt tulevaisuudessa ovat suunnitelleet tekevänsä itsearviointia. Yhteisen ohjeen tekeminen erityisvastuualueen käyttöön ja sen toiminnan testaaminen voisivat hyvin sopia jatkotutkimushaasteeksi.