Nuorten ja nuorten aikuisten itsemurhien ennaltaehkäisy digitaalisin keinoin
Tiainen, Salla (2025)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025112529674
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025112529674
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä tarkasteltiin digitaalisten palveluiden vaikuttavuutta nuorten ja nuorten aikuisten itsemurhien ennaltaehkäisyssä. Tarkoituksena oli tuoda esiin olemassa olevia digitaalisia tukimuotoja, tarkastella niitä suhteessa kasvokkaisiin palveluihin ja selvittää syitä, jotka estävät nuoria hakeutumasta digitaalisen palveluiden tarjoaman tuen piiriin. Tavoitteena oli tuottaa tietoa tulevaa kehittämistyötä ja tutkimusta varten.
Työ toteutettiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena, jossa hyödynnettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Aineisto koostui vuosina 2015–2025 julkaistuista vertaisarvioiduista tutkimuksista ja tutkimusartikkeleista. Aineistot käsittelivät 13–30-vuotiaiden hakeutumista palveluihin, heidän kokemuksiaan palveluista ja kuinka digitaaliset palvelut tukevat itsemurhien ennaltaehkäisyä.
Tulokset osoittivat, että digitaaliset palvelut voivat tukea itsemurhien ennaltaehkäisyä. Erityisesti digitaaliset palvelut tukivat, kun ne tarjoavat anonymiteetin, luottamuksellisuuden, helppokäyttöisyyden, oikeanlaisen kielen sekä turvallisen tilan ajatusten käsittelylle. Digitaaliset palvelut madalsivat avun hakemisen kynnystä nopeuden ansiosta. Toisaalta haasteita loivat kohtaamisen epäaidoksi koettu luonne, automaattisten vastausten rajoitteet ja riski väärinymmärryksiin.
Kasvokkaiset ja digitaaliset palvelut täydensivät toisiaan: kasvokkaista tukea pidettiin erityisen tärkeänä akuuteissa tilanteissa, kun taas digitaaliset palvelut helpottivat ensimmäistä avun hakemista. Digitaalisen avun esteitä olivat muun muassa epäluottamus, palvelujen etäisyys nuoren kokemuksista sekä pelko huoltajien osallistumisesta hoitoon.
Johtopäätösten mukaan digitaalisten palveluiden kehittämisessä tulee huomioida nuorten tarpeet, palveluiden saavutettavuus, turvallisuuden tunne ja kohtaamisen laatu. Tulokset tarjoavat suuntaa digitaalisten mielenterveyspalvelujen kehittämiselle ja itsemurhien ennaltaehkäisyä tukevien menetelmien vahvistamiselle.
Työ toteutettiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena, jossa hyödynnettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Aineisto koostui vuosina 2015–2025 julkaistuista vertaisarvioiduista tutkimuksista ja tutkimusartikkeleista. Aineistot käsittelivät 13–30-vuotiaiden hakeutumista palveluihin, heidän kokemuksiaan palveluista ja kuinka digitaaliset palvelut tukevat itsemurhien ennaltaehkäisyä.
Tulokset osoittivat, että digitaaliset palvelut voivat tukea itsemurhien ennaltaehkäisyä. Erityisesti digitaaliset palvelut tukivat, kun ne tarjoavat anonymiteetin, luottamuksellisuuden, helppokäyttöisyyden, oikeanlaisen kielen sekä turvallisen tilan ajatusten käsittelylle. Digitaaliset palvelut madalsivat avun hakemisen kynnystä nopeuden ansiosta. Toisaalta haasteita loivat kohtaamisen epäaidoksi koettu luonne, automaattisten vastausten rajoitteet ja riski väärinymmärryksiin.
Kasvokkaiset ja digitaaliset palvelut täydensivät toisiaan: kasvokkaista tukea pidettiin erityisen tärkeänä akuuteissa tilanteissa, kun taas digitaaliset palvelut helpottivat ensimmäistä avun hakemista. Digitaalisen avun esteitä olivat muun muassa epäluottamus, palvelujen etäisyys nuoren kokemuksista sekä pelko huoltajien osallistumisesta hoitoon.
Johtopäätösten mukaan digitaalisten palveluiden kehittämisessä tulee huomioida nuorten tarpeet, palveluiden saavutettavuus, turvallisuuden tunne ja kohtaamisen laatu. Tulokset tarjoavat suuntaa digitaalisten mielenterveyspalvelujen kehittämiselle ja itsemurhien ennaltaehkäisyä tukevien menetelmien vahvistamiselle.