Synnytyksen aikaisen lääkkeellisen kivunlievityksen yhteys synnytyksen etenemiseen ja lopputulemaan : scoping-katsaus

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata, miten synnytyksen aikainen lääkkeellinen kivunlievitys on yhteydessä synnytyksen etenemiseen ja lopputulemaan. Tavoitteena oli lisätä tietoa siitä, miten kätilö voi toteuttaa lääkkeellistä kivunlievitystä synnytyksen vaihe ja eteneminen huomioiden sekä tukea kätilöiden ammatillista osaamista ja synnyttäjien positiivista synnytyskokemusta. Tutkimus toteutettiin scoping-katsauksena.

Aineiston perusteella neuraksiaaliset kivunlievitysmenetelmät, erityisesti epiduraalipuudutus, olivat yhteydessä synnytyksen hidastumiseen sekä synnytystä edistävien toimenpiteiden, kuten oksitosiini-infuusion ja lapsivesikalvojen puhkaisun lisääntyneeseen tarpeeseen. Epiduraalipuudutuksen todettiin monissa tutkimuksissa pidentävän sekä synnytyksen avautumisvaihetta että ponnistusvaihetta ja lisäävän instrumentaalisten synnytysten riskiä. Pitkäkestoinen puudutus sekä suuret puuduteannokset lisäsivät riskiä synnytyksen hidastumiselle ja instrumentaaliselle synnytykselle. Toisaalta osa tutkimuksista ei havainnut merkittävää vaikutusta synnytyksen etenemiseen. Epiduraalipuudutus ei aineiston perusteella lisännyt keisarileikkausriskiä eikä sillä ollut haitallista vaikutusta vastasyntyneen vointiin. Tutkimuksissa korostui myös kivunlievityksen ajoituksen merkitys: varhain annettu puudutus oli useimmin yhteydessä synnytyksen hidastumiseen ja instrumentaaliseen synnytykseen.

Muiden lääkkeellisten kivunlievitysmenetelmien osalta tutkimusnäyttö oli vähäistä, eikä niiden yhteydestä synnytyksen etenemiseen voitu tehdä selkeitä johtopäätöksiä. Scoping-katsauksen tulosten perusteella kätilöiden on tärkeää huomioida yksilöllisesti, synnyttäjän toiveet huomioiden synnytyksen vaihe ja eteneminen lääkkeellistä kivunlievitystä suunniteltaessa. Tulokset tukevat tarvetta lisätä tutkimusta muiden lääkkeellisten kivunlievitysmenetelmien vaikutuksesta synnytyksen kulkuun.

The purpose of this thesis was to describe how pharmacological pain relief during labour is associated with labour progression and birth outcomes. The aim was to enhance midwives’ knowledge and clinical decision-making regarding pain management in different stages of labour and to promote positive childbirth experiences. A scoping review methodology was used.

The findings indicate that neuraxial analgesia, particularly epidural analgesia, is commonly associated with slower labour progression and an increased need for labour-augmenting interventions such as synthetic oxytocin and amniotomy. Many studies reported that epidural analgesia prolongs both the first and second stages of labour and increases the likelihood of instrumental vaginal delivery. Prolonged analgesia and higher drug doses further strengthened these associations. However, some studies reported no significant effect on labour progression. Epidural analgesia did not increase the risk of cesarean section nor negatively affect neonatal outcomes when administered appropriately. The timing of analgesia emerged as a key factor: early administration was more often associated with labour slowing.

Evidence on other pharmacological methods was limited, preventing firm conclusions on their effects on labour progression. The results highlight the importance of midwives assessing the stage and individual course of labour when planning pharmacological pain relief. Further research is needed particularly on other pharmacological pain relief methods on labour progression.