Konkurssien ennustamisen mallien hyödyntäminen laskurahoituksen riskienhallinnassa
Halonen, Arttu (2025)
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025112529781
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025112529781
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, miten tunnetut konkurssien ennustamisen mallit voivat tukea laskurahoitusyhtiön riskienhallintaa. Työ toteutettiin toimeksiantona rahoitusyhtiölle, joka haluaa tunnistaa korkean riskin asiakkaat paremmin ja seurata heidän riskiään asiakkuuden aikana. Tarkastelun kohteena olivat kolme tilinpäätöstietoihin perustuvaa konkurssiennustemallia: Tafflerin Z-score, Altman-Sabato logit malli ja Erkki Laitisen Z-luku.
Aineisto koostui sadan toimeksiantajan asiakasyrityksen tilinpäätöstiedoista. Mukana oli 50 konkurssiin ajautunutta ja 50 toimintaansa jatkanutta yritystä 18 eri toimialalta. Kullekin yritykselle laskettiin mallikohtaiset pistemäärät tai arvot neljältä tilikaudelta, ja mallien kykyä erottaa korkean ja matalan riskin asiakkaat arvioitiin kvantitatiivisena vertailututkimuksena.
Tafflerin malli sijoitti noin 73 % konkurssiyrityksistä riskiryhmään jo vuotta ennen konkurssia, mutta antoi samalla runsaasti vääriä hälytyksiä myös toimintaansa jatkaneista yrityksistä. Altman-Sabato malli tuotti aineistossa pääosin hyvin matalia konkurssitodennäköisyyksiä, eikä se käytännössä erottanut korkeassa riskissä olevia yrityksiä muista. Laitisen Z-luku tunnisti useita konkurssiyrityksiä heikkojen arvojen perusteella, mutta selkeän yleispätevän raja-arvon puute vaikeutti tulosten tulkintaa.
Johtopäätöksenä todetaan, ettei mikään yksittäinen malli sovellu sellaisenaan päätöksenteonperusteeksi. Mallit tarjoavat kuitenkin hyödyllistä lisäinformaatiota, ja niitä voidaan käyttää asiakkaiden yleiseen riskiluokitteluun ja varhaisvaroitusjärjestelmänä, kun mallit kalibroidaan toimeksiantajan omaan aineistoon ja yhdistetään muuhun yritystietoon sekä laadulliseen arvioon osana laajempaa riskienhallintaprosessia
Aineisto koostui sadan toimeksiantajan asiakasyrityksen tilinpäätöstiedoista. Mukana oli 50 konkurssiin ajautunutta ja 50 toimintaansa jatkanutta yritystä 18 eri toimialalta. Kullekin yritykselle laskettiin mallikohtaiset pistemäärät tai arvot neljältä tilikaudelta, ja mallien kykyä erottaa korkean ja matalan riskin asiakkaat arvioitiin kvantitatiivisena vertailututkimuksena.
Tafflerin malli sijoitti noin 73 % konkurssiyrityksistä riskiryhmään jo vuotta ennen konkurssia, mutta antoi samalla runsaasti vääriä hälytyksiä myös toimintaansa jatkaneista yrityksistä. Altman-Sabato malli tuotti aineistossa pääosin hyvin matalia konkurssitodennäköisyyksiä, eikä se käytännössä erottanut korkeassa riskissä olevia yrityksiä muista. Laitisen Z-luku tunnisti useita konkurssiyrityksiä heikkojen arvojen perusteella, mutta selkeän yleispätevän raja-arvon puute vaikeutti tulosten tulkintaa.
Johtopäätöksenä todetaan, ettei mikään yksittäinen malli sovellu sellaisenaan päätöksenteonperusteeksi. Mallit tarjoavat kuitenkin hyödyllistä lisäinformaatiota, ja niitä voidaan käyttää asiakkaiden yleiseen riskiluokitteluun ja varhaisvaroitusjärjestelmänä, kun mallit kalibroidaan toimeksiantajan omaan aineistoon ja yhdistetään muuhun yritystietoon sekä laadulliseen arvioon osana laajempaa riskienhallintaprosessia