Tekoälyn hyödyntäminen tilintarkastuksen eri prosesseissa

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia, millaisia mahdollisuuksia, rajoitteita ja vaikutuksia tekoälyn hyödyntäminen tuo tilintarkastusprosessiin. Työssä selvitettiin, miten tilintarkastuksen eri vaiheet voisivat muuttua tekoälyn käytön myötä sekä millaisia riskejä, eettisiä näkökulmia ja käytännön haasteita tekoälyn käyttöönottoon liittyy. Tutkimus rajattiin tilintarkastajien kokemuksiin ja näkemyksiin, sillä he muodostavat keskeisen asiantuntijaryhmän arvioitaessa teknologian soveltuvuutta tilintarkastuksen prosesseihin.

Työn tietoperusta muodostui tilintarkastusstandardeista, tekoälyn käyttöä käsittelevistä alan julkaisusta sekä kansainvälisistä tutkimuksista, joissa tarkasteltiin automaation ja data-analytiikan roolia tilintarkastuksessa. Tilintarkastusta ohjaava lainsäädäntö ja standardit asettavat puitteet sille, millä tavoin tekoälyä voidaan hyödyntää ammatillista harkintaa vaarantamatta. Tietoperustassa käsiteltiin myös tekoälyn periaatteita, sen sovellusalueita sekä riskejä, jotka liittyvät esimerkiksi datan laatuun, läpinäkyvyyteen ja algoritmisten menetelmien luotettavuuteen.

Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimusmenetelmänä eli kvalitatiivisena tutkimuksena. Kvalitatiivinen tutkimusmenetelmä soveltuu tilanteisiin, jossa tutkittavaan ilmiöön ei ole olemassa vakiintunutta teoriaa tai kun tavoitteena on ymmärtää käytännön toimintaa ja kokemusta syvällisesti. Tutkimuksessa haastateltiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla tilintarkastuksen asiantuntijoita, joilla oli eritasoista kokemusta tilintarkastuksen prosesseista ja digitaalisista työmenetelmistä. Asiantuntijoiden yksilöhaastatteluilla pyrittiin saamaan syvällisempi ymmärrys siitä, miten tilintarkastajat arvioivat tekoälyn mahdollisuuksia, rajoitteita ja vaikutuksia omaan työhönsä sekä tilintarkastusprosessiin kokonaisuutena.

Tulosten perusteella tekoäly tarjoaa merkittäviä mahdollisuuksia etenkin tilintarkastuksen suunnitteluvaiheeseen, jossa tekoäly kykenee analysoimaan laajoja tietomassoja ja tukemaan riskien arviointia. Toteutusvaiheessa tekoäly soveltuu erityisesti toistuviin ja datavetoisiin tehtäviin, kuten tositteiden täsmäytykseen ja poikkeamien tunnistamiseen. Raportoinnissa tekoälyn hyöty ilmeni avustavissa tehtävissä, kuten aineistojen jäsentämisessä ja luonnosten muodostamisessa. Samalla tunnistettiin rajoitteita, jotka liittyvät datan luotettavuuteen, järjestelmien läpinäkyvyyteen sekä tilintarkastusstandardien tulkintaa. Eettiset kysymykset, kuten tietosuoja ja vastuunjako nousivat keskeisiksi tekijöiksi tekoälyn käytön suunnittelussa.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että tekoälyllä on selkeä potentiaali parantaa tilintarkastuksen tehokkuutta ja analyysikykyä, mutta sen käyttöönotto edellyttää suunnitelmallista lähestymistapaa, selkeitä kontrolleja ja tilintarkastajien osaamisen kehittämistä. Tekoäly ei korvaa tilintarkastajan asiantuntemusta, mutta se toimii vahvana tukena prosessien eri vaiheissa. Tutkimus osoittaa, että tilintarkastuksen tulevaisuus rakentuu ihmisen ja teknologian yhteistyölle, jossa tekoäly vahvistaa ammatillista ja vastuullista päätöksentekoa.