Ase-elinkeinonharjoittajan vastuuhenkilön lainsäädännölliset vaatimukset ja tehtävät käytännössä
Wallenius, Annina (2025)
Wallenius, Annina
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025112529800
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025112529800
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö tarkastelee ase-elinkeinoharjoittajan vastuuhenkilön tehtävää ja siihen liittyviä lainsäädännöllisiä vaatimuksia Suomessa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mitkä ovat vastuuhenkilön keskeiset velvollisuudet ja osaamisvaatimukset, millaisia haasteita vastuuhenkilöt kohtaavat käytännön työssä sekä millaisia kehittämistoimia heidän työnsä tueksi voitaisiin ehdottaa. Aihe on ajankohtainen, sillä vastuuhenkilöillä on keskeinen rooli ase-elinkeinon lainmukaisuuden ja turvallisuuden varmistamisessa.
Tutkimus perustuu oikeusdogmaattiseen tarkasteluun ja kyselytutkimukseen. Oikeudellisessa osuudessa analysoitiin ampuma-aselakia ja siihen liittyvää sääntelyä sekä viranomaisohjeita. Empiirinen aineisto kerättiin sähköisellä kyselyllä, johon vastasi 27 ase-elinkeinoharjoittajien vastuuhenkilöä eri puolilta Suomea. Kyselyssä kartoitettiin lainsäädännön selkeyttä, koulutuksen riittävyyttä, työn haasteita ja kehitystarpeita.
Tulosten perusteella vastuuhenkilöt pitivät lainsäädäntöä osittain epäselvänä, ja tulkinnanvaraisuudet aiheuttivat haasteita arjen työssä. Virallisen koulutuspolun puute koettiin merkittäväksi ongelmaksi. Kehittämisehdotuksina esitettiin selkeämpiä ohjeita, säännöllisiä koulutuksia, sähköistä materiaalipankkia sekä vastuuhenkilöiden yhteistyöverkostoa. Tutkimuksen johtopäätöksenä todetaan, että yhtenäinen koulutus- ja tukimalli lisäisi osaamisen yhdenmukaisuutta ja parantaisi ase-elinkeinon oikeusvarmuutta ja turvallisuutta.
Tutkimus perustuu oikeusdogmaattiseen tarkasteluun ja kyselytutkimukseen. Oikeudellisessa osuudessa analysoitiin ampuma-aselakia ja siihen liittyvää sääntelyä sekä viranomaisohjeita. Empiirinen aineisto kerättiin sähköisellä kyselyllä, johon vastasi 27 ase-elinkeinoharjoittajien vastuuhenkilöä eri puolilta Suomea. Kyselyssä kartoitettiin lainsäädännön selkeyttä, koulutuksen riittävyyttä, työn haasteita ja kehitystarpeita.
Tulosten perusteella vastuuhenkilöt pitivät lainsäädäntöä osittain epäselvänä, ja tulkinnanvaraisuudet aiheuttivat haasteita arjen työssä. Virallisen koulutuspolun puute koettiin merkittäväksi ongelmaksi. Kehittämisehdotuksina esitettiin selkeämpiä ohjeita, säännöllisiä koulutuksia, sähköistä materiaalipankkia sekä vastuuhenkilöiden yhteistyöverkostoa. Tutkimuksen johtopäätöksenä todetaan, että yhtenäinen koulutus- ja tukimalli lisäisi osaamisen yhdenmukaisuutta ja parantaisi ase-elinkeinon oikeusvarmuutta ja turvallisuutta.
