Rajoittaminen ja eristäminen psykiatrisessa hoidossa potilaan ja hoitajan näkökulmasta
Toivanen, Samu (2025)
Toivanen, Samu
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025112630112
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025112630112
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, kuinka psykiatrisessa hoidossa olevat potilaat ja psykiatriset hoitajat kokevat rajoittamis- ja eristämistilanteet. Tavoitteena oli lisätä tietoa rajoittamisen ja eristämisen vaikutuksista sekä potilaaseen että hoitohenkilökuntaan, sekä tarkastella, miten ne vaikuttavat potilaan ja hoitajan väliseen hoitosuhteeseen. Lisäksi tavoitteena oli tuoda esille tekijöitä, jotka voivat joko tukea tai heikentää hoitosuhteen laatua rajoittamis- ja eristämistilanteiden aikana. Työn tilaajana toimivat Savonia-ammattikorkeakoulun mielenterveys- ja päihdehoitotyön opettajat. Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Opinnäytetyön tutkimusartikkelit haettiin terveysalan keskeisistä tietokannoista PubMed, CINAHL Ultimate ja Medic. Lopullisesti opinnäytetyöhön valikoitui seitsemän tutkimusartikkelia. Aineisto analysoitiin muodostamalla teemoja tutkimuskysymysten mukaan. Kirjallisuuskatsauksen tutkimusten perusteella rajoittamis- ja eristämistilanteet aiheuttivat erityisesti hoitotyön eettisyyteen liittyviä haasteita, sekä potilaiden että hoitajien näkökulmasta. Potilaiden kokemuksissa korostuivat eristämisen aikaiset kielteiset tunteet ja kokemukset sekä puutteet vuorovaikutuksessa hoitajien kanssa. Hoitajien kokemuksissa esiin nousi turvallisuuden ja potilaslähtöisyyden tasapainottaminen ja sen haasteet. Lisäksi hoitajien kokemuksissa korostui rajoitustoimenpiteiden psykologinen ja ammatillinen kuormitus, riittävien resurssien merkitys sekä haastavien tilanteiden jälkeisen purkukeskustelun tärkeys. Tulosten mukaan rajoittamis- ja eritystoimenpiteet toivat haasteita potilaan ja hoitajan väliseen terapeuttiseen suhteeseen. Kootun tiedon perusteella jatkotutkimuksessa olisi tarpeen syventyä erityisesti potilaiden kokemuksiin. Potilaita voitaisiin haastatella ja selvittää, millä tavoin hoidon laatua ja toimintakäytäntöjä voitaisiin parantaa, erityisesti Suomessa. Myös hoitohenkilökunnan lähestymistapoja rajoittamistilanteissa tulee aktiivisesti kehittää ja edelleen parantaa potilasturvallisuuden ja hoidon laadun edistämiseksi.
