Kuusen luontainen uudistaminen suojuspuuhakkuulla

Abstract

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää kuusen luonteisen uudistamisen onnistumista suojuspuuhakkuun avulla Lapin kolmion alueella. Tutkimus toteutettiin Metsä Groupin toimeksiannosta, ja siihen sisällytettiin 14 yksityismetsiin sijoittuvaa kohdetta, joilla suojuspuuhakkuut oli toteutettu vuosina 2012–2018. Tutkimuskysymyksinä olivat muun muassa seuraavat: millä edellytyksillä suojuspuuhakkuu johtaa metsälain mukaiseen uudistamistulokseen, mitkä tekijät vaikuttavat taimettumisen onnistumiseen ja millaisia taloudellisia riskejä menetelmään liittyy.

Aineisto kerättiin ympyräkoealoilla, joilla laskettiin kasvatuskelpoisten taimien määrä sekä arvioitiin suojuspuuston vaikutusta. Lisäksi huomioitiin kasvupaikkatekijöitä ja hakkuupoistumia. Tutkimuksessa sovellettiin kvantitatiivisia menetelmiä ja tulokset koottiin kohde- ja koealakohtaisesti Excel-taulukoihin. Tämä mahdollisti yksityiskohtaisen tarkastelun eri kohteiden välisistä eroista sekä taimettumiseen vaikuttavien tekijöiden tilastollisen vertailun.

Tulosten perusteella suojuspuuhakkuu onnistuminen osoittautui epävarmaksi, sillä useimmilla kohteilla taimettuminen jäi vähäiseksi tai pysähtyi pian hakkuun jälkeen. Vain harvoissa tapauksissa saavutettiin metsälain edellyttämä taimikon tiheys tavoitellulla puulajilla. Hakkuupoistuman määrällä havaittiin olevan yhteys taimettumisen onnistumiseen, kun taas suojuspuuston määrällä ei ollut selvää vaikutusta.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että suojuspuuhakkuu on riskialtis uudistusmenetelmä erityisesti ilman valmista ja riittävän tiheää alikasvosta. Menetelmä voi johtaa merkittäviin taloudellisiin tappioihin, mikäli taimettuminen epäonnistuu ja aluetta joudutaan täydentämään tai uudistamaan myöhemmin viljelykeinoin. Tutkimuksen tulokset korostavat tarvetta arvioida huolellisesti kasvupaikan soveltuvuutta ja valmistavia toimenpiteitä ennen suojuspuuhakkuun toteuttamista. Tutkimusta voidaan hyödyntää metsänomistajien päätöksenteossa uudistamismenetelmien valinnassa sekä metsäalan toimijoiden ohjeistuksissa, kun arvioidaan luontaisen uudistamisen menetelmien kannattavuutta.

The aim of this thesis was to examine the success of natural regeneration of Norway spruce through shelterwood cutting in the Lapland Triangle area. The study was carried out on behalf of Metsä Group and it included 14 sites located in private forests, where shelterwood cuttings had been conducted between the years 2012 and 2018. The research questions included the following: under what conditions does shelterwood cutting lead to regeneration results in line with the Forest Act, which factors influence the success of seedling establishment, and what kinds of financial risks are associated with the method.

The data were collected from circular sample plots, where the number of crop-worthy seedlings was counted and the effect of the shelter trees was assessed. In addition, site conditions and harvested volumes were recorded. Quantitative methods were applied, and the results were compiled into Excel tables by site and by sample plot. This enabled a detailed examination of differences between sites as well as a statistical comparison of factors affecting regeneration.

The results showed that the success of shelterwood cutting proved uncertain, as in most cases seedling establishment remained scarce or ceased soon after the harvest. The seedling density required by the Forest Act was achieved only in a few cases with the desired tree species. The amount of harvested timber was found to be associated with regeneration success, whereas the number of shelter trees showed no clear effect.

In conclusion, shelterwood cutting can be considered a risky regeneration method, particularly in the absence of established and sufficiently dense advance growth. The method may lead to significant financial losses if natural regeneration fails and the area must later be supplemented or regenerated using artificial methods. The findings highlight the need for careful assessment of site suitability and preparatory measures before implementing shelterwood cutting. The study can be used to support forest owners’ decision-making in the selection of regeneration methods, as well as to guide forestry professionals when evaluating the feasibility of natural regeneration methods.