1970–2000-luvuilla rakennettujen kesämökkien tyypilliset vauriot ja niiden korjausrakentamisen menetelmät

Abstract

Opinnäytetyön aiheena oli 1970–2000-luvuilla rakennettujen kesämökkien tyypillisimmät vauriot ja niiden korjausmenetelmät. Työn tavoitteena oli koota aiheeseen liittyvää teoriaa sekä tarkastella, miten eri aikakausien materiaalit, määräykset ja rakennustyylit ovat vaikuttaneet kesämökkien vaurioihin. Työssä tarkasteltiin kirjallisuuteen perustuvaa tietoa sekä tämän lisäksi tarkasteltiin kolmea eri kesämökkiä, jotka on rakennettu vuosina 1973, 1978 ja 2005.

Opinnäytetyö toteutettiin kirjallisuuskatsauksena, jota täydennettiin kolmen esimerkkikohteen tarkastelulla ja vaurioiden vertailulla. Tarkastelun avulla pyrittiin tunnistamaan keskeiset syyt vaurioiden syntymiselle, erityisesti kosteustekniset vauriot, tuuletuksen puutteet alapohjan ja yläpohjan suhteen, sokkelin rakennusvirheet, sekä eläinten aiheuttamat haitat. Työssä myös analysoitiin rakennusmääräysten kehitystä 1970–2000-lukujen aikana sekä niiden vaikutusta mökkien rakentamistapoihin. Esiintyvien vaurioiden pohjalta esiteltiin niihin soveltuvia korjausmenetelmiä, joissa hyödynnettiin alan käytäntöjä sekä ohjeistuksia.

Opinnäytetyön keskeisenä tuloksena voidaan todeta, että 1970–1980-luvuilla rakennettujen mökkien vauriot liittyvät yleisemmin kosteudenhallinnan ja tuuletuksen puutteisiin sekä vesikattojen ja perustusten rakenteellisiin puutteisiin. 1990–2000-luvuilla rakennusmääräysten tiukentuminen ja rakennusmateriaalien kehittyminen ovat parantaneet mökkien rakenteellista sekä teknistä laatua ja vähentäneet vanhemmissa mökeissä ilmenneitä vaurioita. Esimerkkikohteiden tarkastelun avulla saatiin konkreettisia esimerkkejä rakenneratkaisujen vaikutuksista sekä erilaisista korjausmenetelmistä. Oikeilla rakentamistavoilla sekä korjausmenetelmillä mökkien elinkaarta saadaan pidennettyä sekä turvallisuutta ja käyttömukavuutta parannettua.