Sosiaalisen kestävyyden näkyminen hoitajien ydinosaamisen arviointiin käytetyissä mittareissa : scoping katsaus

Abstract

Sosiaalinen kestävyys on kestävän kehityksen tärkeä, mutta vähän huomiota saanut osa-alue. Kestävää kehitystä edistetään aktiivisesti maailmanlaajuisten tavoitteiden avulla ja terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen on tärkeä osa sosiaalista kestävyyttä. Hoitajien ydinosaamisen määrittely on välttämätöntä osaavan työvoiman saatavuuden varmistamiseksi uudistuvassa sotejärjestelmässä ja sen avulla luodaan perustaa hoitajien jatkuvalle oppimiselle. Hoitajien ydinosaaminen on keskeistä hoidon vaikuttavuuden ja potilasturvallisuuden kannalta.

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kartoittaa olemassa olevia validoituja mittareita hoitajien ydinosaamisen arviointiin ja tarkastella, miten sosiaalisesti kestävän kehityksen elementit niissä näkyvät. Tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä siitä, millä tavoin sosiaalinen kestävyys näkyy hoitajien ydinosaamisen arviointiin käytetyissä mittareissa ja tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää mittarien kehittämisessä ja hoitotyön osaamisen arvioinnin vahvistamisessa.

Opinnäytetyö toteutettiin scoping katsauksena induktiivisella sisällönanalyysillä. Aineistonhaku toteutettiin kolmeen eri tietokantaan ja lopulliseksi tutkimusaineistoksi valikoitui yhdeksän tutkimusta. Tuloksista selvisi, että hoitajien ydinosaamisen mittarit ilmensivät sosiaalista kestävyyttä asiakaskeskeisyytenä, kehittämisenä ja innovaatioina sekä yhteistoiminnallisuutena ja tiedonkulkuna. Näistä merkittävin oli yhteistoiminnallisuus ja tiedonkulku, joka ilmeni hoitajien taitona kouluttaa muita. Kehittäminen ja innovaatiot näkyivät hoitajien kykynä jatkuvaan kehittämiseen ja asiakaskeskeisyys hoitotyön laadukkaina palveluina ja hoitajien hyvänä ammattietiikkana.

Johtopäätöksenä voitiin todeta, että sosiaalinen kestävyys näkyy laajasti hoitajien ydinosaamisen mittareissa. Mittarit olivat kuitenkin kehitetty vain tietyille hoitajien erikoisosaamisaloille, joten lisää tutkimusta tarvitaan kattamaan kaikki hoitajien erikoisalat. Lisäksi tutkimusta olisi hyvä laajentaa kansainvälisemmäksi kattamaan useampia eri maita sekä koskemaan myös muuta hoitohenkilökuntaa, kuten lääkäreitä ja terapeutteja.