Neuropsykiatrisesti oireilevan lapsen kohtaaminen lastensuojelun vaativan huolenpidon yksikössä - työntekijöiden kokemuksia
Uusitalo, Pertti (2025)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025112830725
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025112830725
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tarkastelin neuropsykiatrisesti oireilevan lapsen kohtaamista vaativan huolenpidon lastensuojelun yksikössä, jossa lapsen tarpeet ja oikeudet ovat ensisijaisia.
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, millaisia haasteita ja mahdollisuuksia työskentely neuropsykiatrisesti oireilevien lasten kanssa tuo mukanaan. Työ perustuu sekä teoreettiseen tietoon että käytännön havaintoihin lastensuojelun kentältä. Erityisesti tarkastelun kohteena olivat käytännöt, jotka edistävät lapsen hyvinvointia ja mahdollistavat hänen tarpeidensa huomioimisen.
Työskentelyä ohjaa yksilöllinen lähestymistapa, jossa huomioidaan lapsen tarpeet ja tarjoillaan vaihtoehtoisia tapoja osallistua. Erityisen tärkeää on ennakoitavuus, rauhallinen ilmapiiri ja läsnä oleva aikuinen. Keskeiset työkalut ovat maadoittavat menetelmät, kuten hengitysharjoitukset ja visuaaliset tukivälineet. Moniammatillinen yhteistyö, erityisesti psykologien ja lääkäreiden kanssa, tukee lapsen kokonaisvaltaista hoitoa.
Ohjaajat korostivat, että neuropsykiatristen oireiden ja traumojen yhteys on tunnistettu paremmin kuin aiemmin, ja työn monipuolistuminen on parantanut lasten hyvinvointia. Erityisen huolenpidon yksikön toimintamallit, kuten turvallinen ja strukturoidun arjen luominen, pienet ryhmät ja jatkuva aikuisen läsnäolo, luovat pohjan lasten kehitykselle ja kuntoutumiselle. Työntekijöiden kyky säätää omaa toimintaansa ja syvällinen ymmärrys neuropsykiatrisista ja traumaattisista haasteista on oleellista, jotta lapsi voi kokea itsensä nähdyksi ja ymmärretyksi.
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, millaisia haasteita ja mahdollisuuksia työskentely neuropsykiatrisesti oireilevien lasten kanssa tuo mukanaan. Työ perustuu sekä teoreettiseen tietoon että käytännön havaintoihin lastensuojelun kentältä. Erityisesti tarkastelun kohteena olivat käytännöt, jotka edistävät lapsen hyvinvointia ja mahdollistavat hänen tarpeidensa huomioimisen.
Työskentelyä ohjaa yksilöllinen lähestymistapa, jossa huomioidaan lapsen tarpeet ja tarjoillaan vaihtoehtoisia tapoja osallistua. Erityisen tärkeää on ennakoitavuus, rauhallinen ilmapiiri ja läsnä oleva aikuinen. Keskeiset työkalut ovat maadoittavat menetelmät, kuten hengitysharjoitukset ja visuaaliset tukivälineet. Moniammatillinen yhteistyö, erityisesti psykologien ja lääkäreiden kanssa, tukee lapsen kokonaisvaltaista hoitoa.
Ohjaajat korostivat, että neuropsykiatristen oireiden ja traumojen yhteys on tunnistettu paremmin kuin aiemmin, ja työn monipuolistuminen on parantanut lasten hyvinvointia. Erityisen huolenpidon yksikön toimintamallit, kuten turvallinen ja strukturoidun arjen luominen, pienet ryhmät ja jatkuva aikuisen läsnäolo, luovat pohjan lasten kehitykselle ja kuntoutumiselle. Työntekijöiden kyky säätää omaa toimintaansa ja syvällinen ymmärrys neuropsykiatrisista ja traumaattisista haasteista on oleellista, jotta lapsi voi kokea itsensä nähdyksi ja ymmärretyksi.