Hevosen kaularankaperäisten ongelmien tunnistaminen ja fysioterapia: kuvaileva kirjallisuuskatsaus

Abstract

Hevosen kaularankaan liittyvää tutkimustietoa on julkaistu viime aikoina runsaasti ja osa siitä on myös eläinfysioterapeutille arvokasta. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvailevan kirjallisuuskatsauksen keinoin luoda yleiskuva hevosen kaularankaperäisten ongelmien tunnistamisesta ja fysioterapiasta eläinfysioterapeutin näkökulmasta.

Tavoitteina oli selvittää, mitä fysioterapeuttinen tutkiminen pitää sisällään, kun epäillään kaularankaperäisiä ongelmia, mitkä ovat yleisiä kliinisiä löydöksiä kaularangan ongelmiin liittyen, ja kuinka tiiviisti ne ovat yhteydessä erilaisiin patologioihin tai kehityshäiriöihin. Lisäksi tavoitteena oli kuvata tapoja, joilla fysioterapiaa on hyödynnetty hevosen kaulan alueen hoidossa, sekä lisätä tietämystä eläinfysioterapeutin roolista.

Kliinisellä tutkimisella on merkittävä rooli kaularankaperäisten ongelmien tunnistamisessa. Näitä ongelmia voidaan tunnistaa systemaattisella havainnoinnilla, palpoinnilla, kaularangan liikelaajuuksien testaamisella, liikkumista seuraamalla ja erilaisilla hermoston toimintaa mittaavilla testeillä. Eläinfysioterapeutin tärkeimpiin osaamisalueisiin kuuluu hevosen anatomian, biomekaniikan ja fysiologian tuntemus, joka luo pohjan tuki- ja liikuntaelimistön ja neurologisten ongelmien tunnistamiselle ja fysioterapeuttiselle hoidolle.

Yleisiä kliinisiä löydöksiä ovat kaularangan liikerajoitus, kaulan alueen lihasatrofia, kaulan palpointiarkuus, poikkeamat liikkeessä sekä erilaiset neurologiset oireet, kuten ataksia ja tuntoaistin muutokset. Kliinisten oirekuvien yhdistäminen erilaisiin patologioihin tai kehityshäiriöihin on epävarmaa, ja diagnosointi vaatii aina moniammatillista yhteistyötä eläinlääkärin kanssa.

Tutkimustieto liittyen kaulan alueen fysioterapiaan on tämän katsauksen perusteella hajanaista ja irrallista. Tutkimuksissa käytettiin kaulan liikeharjoitteita tai sähköön perustuvaa fysikaalista hoitoa. Tutkimusinterventiota, jossa olisi käytetty kaulan alueen kuntoutukseen useampaa kuin yhtä fysioterapian menetelmää, ei löytynyt.

Opinnäytetyön tuloksia voivat hyödyntää eläinfysioterapeutit, eläinlääkärit, hevosalan ammattilaiset ja muut aiheesta kiinnostuneet. Avainsanat fysioterapia hevonen kaularanka eläinlääketiede

In recent years, the equine neck has become an increasingly significant subject among researchers, providing valuable information to animal physiotherapists as well. The aim of this narrative literature review was to create an overview of recognizing cervical spine-related issues in horses, and their management with physiotherapy. This has been done with a particular focus on the physiotherapist’s role.

The objectives of this review were to report the clinical assessment when equine neck issues are suspected, to describe the common clinical findings associated with equine neck issues, and to evaluate how these findings are related to underlying structural changes. A further objective was to identify and summarize the physiotherapeutic approaches reported for the rehabilitation of the equine neck, and to promote the role of animal physiotherapists.

Based on the conducted review, clinical assessment plays a crucial role in recognizing the neck pain or dysfunction in horses. Typical findings include restricted range of motion, local muscle atrophy, local pain, abnormal movement patterns, and neurological signs such as ataxia or altered sensitivity. However, correlations between clinical signs and specific pathological or developmental changes remain uncertain, emphasizing the need for veterinary examination to confirm the diagnosis. One of the core competences of animal physiotherapist is a thorough understanding of equine anatomy, biomechanics and physiology. This knowledge forms the scientific foundation for recognition and physiotherapeutic management of musculoskeletal and neurological disorders.

Evidence concerning the physiotherapeutic interventions for the equine neck remains limited. The reviewed studies primarily addressed either targeted movement exercises or electric therapy, and no research based on multimodal physiotherapy intervention was found.

The findings of this review highlight the importance of systematic clinical assessment and co-operation between physiotherapists and veterinarians. The findings may support equine physiotherapists, veterinarians, and other professionals in developing evidence-based approaches to the assessment and rehabilitation of cervical spine disorders in horses.