Mikroputkien sentrifugointiolosuhteiden vaikutus kliinisen kemian ja immunokemian tutkimustuloksiin

Abstract

HUS Diagnostiikkakeskuksen nykyiset mikroputkien sentrifugointiohjeet loivat tarpeen tutkia eri sentrifugointiolosuhteiden vaikutusta yleisimpiin mikroputkista tehtäviin tutkimuksiin. Mikroputkien sentrifugoinnissa voidaan käyttää erilaisia sentrifugeja, mutta kaikissa laboratorioissa ei välttämättä ole käytössä samoja laitemalleja erottelua varten. Esimerkiksi pienen Eppendorf-sentrifugin sijaan mikroputket saatetaan sentrifugoida vakuumiputkille suunnatulla lattia- tai pöytäsentrifugilla, jolloin g-voimat sekä ajat saattavat vaihdella eri laboratorioiden välillä.

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, aiheuttavatko eri sentrifugointiolosuhteet kliinisesti merkittäviä eroja yleisimpiin mikroputkista määritettäviin kliinisen kemian ja immunokemian tutkimusten tuloksiin. Työ toteutettiin HUS Diagnostiikkakeskuksen automaatiolaboratorion kliinisen kemian pisteelle.

Työtä varten otettiin 20 vapaaehtoiselta verinäytteitä. Jokaiselta vapaaehtoiselta otettiin siipineulalla kaksi lisäaineetonta vakuumiputkea, jonka jälkeen näyte jaettiin 8 litiumhepariini- ja 4 seerumigeelimikroputkeen. Näytteenoton jälkeen mikroputkia sentrifugoitiin neljässä eri olosuhteessa: vertailuolosuhteessa (2 500 g ja 10 min), ja 3 tutkimusolosuhteessa (3300 g ja 10 min, 4000 g ja 10 min sekä 10 000 g ja 5 min). Putkista analysoitiin 17 yleisintä kliinisen kemian ja immunokemian tutkimusta Siemens Healthineers Atellica Solutions -laitteilla.

Työn perusteella voidaan todeta, että tutkittujen analyysien tuloksissa esiintyy vain vähäistä vaihtelua sentrifugointiolosuhteista riippuen. Vaihtelu ei kuitenkaan ole kliinisesti merkittävää. Saatujen tulosten sekä työssä hyödynnettyjen tutkimusartikkeleiden ja putkivalmistaja Sarstedtin ohjeiden perusteella voidaan todeta, että mikroputkia voidaan sentrifugoida laajasti eri sentrifugointiolosuhteilla ilman, että analyysien luotettavuus heikkenee.