Tekonurmikenttien kiertotalous : nykytila, haasteet ja kehitysmahdollisuudet

Abstract

Tekonurmikentät ovat viime vuosikymmeninä muodostuneet tärkeäksi osaksi jalkapallon peli- ja harjoitteluolosuhteita erityisesti Pohjoismaissa. Yleisimmin käytetty täyteaine, käytetyistä autonrenkaista valmistettu SBR-kumirouhe, on kuitenkin merkittävä ympäristöön päätyvän mikromuovin lähde. Vuonna 2023 voimaan tullut EU:n mikromuoviasetus kieltää kumirouheen käytön tekonurmikenttien täyteaineena siirtymäajan jälkeen ja edellyttää uudenlaisten kenttäratkaisujen käyttöönottoa.

Opinnäytetyön tavoitteena oli kirjallisuuskatsauksen avulla selvittää, millaisia haasteita tekonurmikenttien kiertotalouden toteuttamiseen liittyy ja millaisia olemassa olevia ja mahdollisia ratkaisuja teknisen elinkaaren eri vaiheisiin on tunnistettavissa. Aineistona käytettiin pääosin kansainvälistä tieteellistä kirjallisuutta, viranomaisten ja tutkimuslaitosten raportteja, EU-lainsäädäntöä sekä jalkapallokentille asetettuja laatuvaatimuksia.

Kirjallisuuskatsauksen perusteella tekonurmikenttien kiertotalouden keskeisimmät haasteet liittyvät SBR-kumirouhetäytteisten kenttien merkittäviin ja vaikeasti hallittaviin mikromuovipäästöihin, kenttämateriaalien puutteellisesti tunnettuihin haitta-ainepitoisuuksiin sekä käytöstä poistettavien kenttien täyteaineiden ja tekonurmimattojen rajallisiin uudelleenkäyttö- ja kierrätysmahdollisuuksiin. Kumirouheen korvaajiksi kehitetyt vaihtoehtoiset täyteaineet ja täyteaineettomat kenttärakenteet tarjoavat lupaavia, mutta vielä puutteellisesti tutkittuja ratkaisuja EU:n mikromuovikiellon toimeenpanoon. Tekonurmimattojen mekaaninen ja tulevaisuudessa mahdollisesti pyrolyysiin perustuva kemiallinen kierrätys sekä vain yhtä muovilaatua sisältävien mattoratkaisujen kehittäminen voivat pitkällä aikavälillä merkittävästi parantaa tekonurmikenttien kiertotaloutta, mikäli taloudelliset, tekniset ja lainsäädännölliset reunaehdot täyttyvät.