Sijaishuolto psykiatrisen kuntoutuksen toimintaympäristönä

Abstract

Tässä opinnäytetyössä tutkittiin psykiatrisen kuntoutuksen toteutumista lastensuojelun sijaishuollon laitosyksikössä. Termi “psykiatrinen kuntoutus” valittiin käyttöön, koska tutkimuksen kohteena oleva sijaishuoltoyksikkö käyttää tätä käsitettä kuvatessaan omaa toimintaansa. Tutkimuksen tavoitteena oli kuvata, miten psykiatrinen kuntoutus määrittyy ja toteutuu lastensuojelun kontekstissa, millaisia merkityksiä se saa eri viitekehyksistä tarkasteltuna sekä millaisia haasteita ja mahdollisuuksia sen toteutumiseen lastensuojelun ympäristössä liittyy. Tutkimuskysymyksiin yhdistyi luontevasti kehittämisnäkökulma, jota tarkasteltiin sekä työn sisällöllisen osaamisen että rakenteellisten tekijöiden kautta. Työn tarkoituksena oli tuottaa käytännönläheistä tietoa, jota voidaan hyödyntää sijaishuoltoyksikön toiminnan kehittämisessä sekä jatkotutkimuksessa.

Tutkimuksen toteutustapa oli laadullinen, ja aineisto kerättiin kirjallisella kyselylomakkeella. Kysely laadittiin puolistrukturoidusti siten, että sen kymmenen kysymystä jaettiin kolmeen pääteemaan tutkimuskysymyksiä mukaillen. Tutkimukseen osallistui kahdeksan työntekijää sijaishuollon psykiatriseen kuntoutukseen erikoistuneelta osastolta. Kohdeyksikkönä toimi tutkijan oma työpaikka, mikä korosti tutkijan asemaan liittyviä eettisiä näkökulmia läpi tutkimusprosessin.

Mielenterveyden ongelmat ovat viime aikoina lisääntyneet ja monimutkaistuneet etenkin nuorten keskuudessa. Tämä on osaltaan herättänyt ajattelemaan, millaisia rakenteellisia ja yhteiskunnallisia tekijöitä on pahoinvoinnin taustalla ja miten niihin tulisi vastata. Mielenterveyden hoidossa ja kuntoutuksessa puhutaan paradigman muutoksesta, jossa käsitys psykiatrisesta hoidosta ja kuntoutuksesta on murroksessa. Tässä murroksessa keskiöön nousee asiantuntijuuden hajauttaminen, ihmisen kokonaisvaltainen kohtaaminen ja ympäristön huomioiminen.

Tämän opinnäytetyön keskeisimmissä tuloksissa nousi esiin psykiatrisen kuntoutuksen mahdollisuuksia lastensuojelun toimintaympäristössä, erityisesti systeemisen työtavan sekä traumatietoisen ja ratkaisukeskeisen viitekehyksen näkökulmista. Lastensuojelussa vaikuttaa jo olevan useita toiminta- ja ajattelumalleja, jotka ovat yhteneväisiä psykiatrisen hoitotyön kehityssuuntien kanssa. Sijaishuolto sijoittuu yhteiskunnassa ja palvelujär jestelmässä monien toimintaympäristöjen ja lainsäädäntöjen rajapintaan, jossa työ tapahtuu osin ristiriitaisissa ja haastavissa olosuhteissa. Lastensuojelu asemoituu usein viimesijaiseksi keinoksi lapsen tai nuoren auttamisessa, ja osittain sijaishuollon on nähty paikkaavan psykiatriseen hoitoon pääsyn ongelmia. Jatkotutkimuksen ja kehittämistyön näkökulmasta olisi tärkeää vahvistaa lastensuojelun roolia psykiatrisen kuntoutuksen vaikuttavana toimintaympäristönä sekä edistää kuntouttavan työn mahdollisuuksia esimerkiksi lainsäädännön keinoin.