Kotona asumista turvaavat sensorit: muistisairauteen sairastuneiden ja heidän läheistensä asenteet sensoriteknologiasta

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli lisätä ymmärrystä siitä, miten muistisairautta sairastavat ja heidän läheisensä kokevat turvallisuutta lisäävän sensoriteknologian, mitkä tekijät vaikuttavat sen käyttöönottoon ja millaisena he näkevät sen arvon ja hyödyn kotona asumisen tukena. Näin voidaan tuottaa tietoa, joka tukee teknologian kehittämistä ja käyttöönottoa käyttäjien tarpeita vastaavaksi.

Opinnäytetyössä selvitettiin muistisairauteen sairastuneiden ja heidän läheistensä asenteita kotiin asennettavia sensoreita kohtaan, esittelemällä ryhmässä Suvanto Kotona -järjestelmä sekä kartoittamalla kyselyn avulla heidän asenteitaan ja mielipiteitään palvelua kohtaan. Aineisto kerättiin Suomenselän Muisti ry:n ryhmissä järjestelmän esittelyn jälkeen kyselylomakkeella. Vastauksia saatiin 26, joista 10 muistisairauteen sairastuneilta ja 16 läheisiltä. Vastaajista vain harva oli kuullut sensoriteknologiasta aikaisemmin.

Tulosten perusteella asenteet Suvanto Kotona -järjestelmää kohtaan olivat pääosin myönteisiä. Järjestelmä koettiin luotettavaksi ja turvallisuutta lisääväksi, ja sen nähtiin helpottavan läheisten huolta. Tulokset tukevat teknologian hyväksymismallia (TAM), jonka mukaan koettu hyödyllisyys ja helppokäyttöisyys ovat keskeisiä käyttöaikomuksiin vaikuttavia tekijöitä. Käyttöhalukkuuteen vaikuttivat erityisesti tiedonsaanti, teknologian helppokäyttöisyys ja huomaamattomuus. Taloudellinen saavutettavuus ja eettiset näkökulmat, kuten luvan kysyminen, olivat myös keskeisiä tekijöitä käyttöhalukkuuden kannalta. Sensoriteknologian hyöty nähtiin arjen turvallisuuden lisääjänä, ei niinkään keinona pidentää kotona asumista. Tulokset osoittavat, että teknologian hyväksyntää voidaan edistää tarjoamalla selkeää tietoa, huomioimalla käyttäjien tarpeet ja varmistamalla palvelun saavutettavuus.

The purpose of this thesis was to increase understanding of how people with memory disorders and their relatives perceive safety-enhancing sensor technology, which factors influence its adoption, and how they view its value and benefit as support for living at home. This knowledge can help produce information that supports the development and implementation of technology to meet users’ needs.

The thesis explored the attitudes of people with memory disorders and their relatives toward sensors installed in the home by presenting the Suvanto Kotona system in a group setting and mapping their attitudes and opinions about the service through a survey. The data was collected in groups organized by Suomenselän Muisti ry after the system presentation using a questionnaire. A total of 26 responses were received, 10 from people with memory disorders and 16 from relatives. Only a few respondents had previously heard of sensor technology.

Based on the results, the attitudes toward the Suvanto Kotona system were mostly positive. The system was perceived as reliable and safety-enhancing, and it was seen as reducing the concerns of relatives. The results support the Technology Acceptance Model (TAM), which states that perceived usefulness and ease of use are key factors influencing intentions to use. Willingness to use was particularly affected by access to information, ease of use, and unobtrusiveness. Economic accessibility and ethical considerations, such as asking for consent, were also important factors for willingness to use. The benefit of sensor technology was seen primarily as increasing everyday safety rather than as a means to extend living at home. The results indicate that technology acceptance can be promoted by providing clear information, considering users’ needs, and ensuring service accessibility.