Pitkäkestoinen kipu – fysioterapeuttisia keinoja minäpystyvyyden lisäämiseksi
Pirhonen, Klaudia (2025)
Pirhonen, Klaudia
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025120633188
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025120633188
Tiivistelmä
Pitkäkestoinen kipu on maailmanlaajuisesti yleinen sairaus ja jopa viidesosa eurooppalaisista ilmoittaa kokevansa kroonista kipua. Suomessa väestötutkimuksen mukaan noin kolmasosa on kokenut vähintään kolmen kuukauden kipua, joista joka seitsemäs kärsii päivittäisestä kivusta. Pitkittyessään kipu heikentää monia terveyden osa-alueita, kuten sydän- ja verisuoniterveyttä, unta, aivojen toimintaa, mielenterveyttä sekä fyysistä toimintakykyä, ja aiheuttaa yhteiskunnalle merkittäviä kustannuksia terveydenhuollon, sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyden kautta.
Fysioterapialla on pitkittyneen kivun hoidossa keskeinen rooli, mutta pelkän fyysisen lähestymistavan sijaan on tärkeää huomioida myös kivun psykologiset ja sosiaaliset ulottuvuudet. Kipu voi aiheuttaa pelkoa ja johtaa inaktiivisuuteen, kun taas minäpystyvyys tukee toimintakykyä ja elämänlaatua kroonista kipua kokevilla.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää fysioterapeuttisia keinoja, jotka tukevat pitkäkestoista kipua kokevien minäpystyvyyttä. Aihe on kehitetty yhteistyössä HUS Kipuklinikan fysioterapeuttien kanssa, ja tavoitteena oli hyödyntää ajankohtaista tutkimusnäyttöä siten, että työstä on käytännön hyötyä fysioterapeuteille. Työ toteutettiin mukaillen kuvailevaa kirjallisuuskatsausta, ja tiedonhaku tehtiin MEDLINE ja CINAHL-tietokannoista. Lopulliseen aineistoon valikoitui 14 vertaisarvioitua tutkimusta, jotka oli julkaistu vuosina 2020–2025.
Kirjallisuuskatsauksen mukaan minäpystyvyyttä voidaan tukea useilla fysioterapeuttisilla menetelmillä. Erityisesti asteittain etenevä fyysinen harjoittelu, kivun neurofysiologian opetus ja näiden yhdistelmät näyttäytyivät usein tehokkaina. Toteutustavoissa esiintyi vaihtelua: esimerkiksi etä- ja lähiharjoittelut sekä ryhmä- ja yksilöharjoittelut saattoivat olla yhtä tehokkaita, ja tulokset viittaavat, että minäpystyvyyden parantuminen on mahdollista myös henkilöillä, joiden toimintakyky on merkittävästi heikentynyt.
Fysioterapialla on pitkittyneen kivun hoidossa keskeinen rooli, mutta pelkän fyysisen lähestymistavan sijaan on tärkeää huomioida myös kivun psykologiset ja sosiaaliset ulottuvuudet. Kipu voi aiheuttaa pelkoa ja johtaa inaktiivisuuteen, kun taas minäpystyvyys tukee toimintakykyä ja elämänlaatua kroonista kipua kokevilla.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää fysioterapeuttisia keinoja, jotka tukevat pitkäkestoista kipua kokevien minäpystyvyyttä. Aihe on kehitetty yhteistyössä HUS Kipuklinikan fysioterapeuttien kanssa, ja tavoitteena oli hyödyntää ajankohtaista tutkimusnäyttöä siten, että työstä on käytännön hyötyä fysioterapeuteille. Työ toteutettiin mukaillen kuvailevaa kirjallisuuskatsausta, ja tiedonhaku tehtiin MEDLINE ja CINAHL-tietokannoista. Lopulliseen aineistoon valikoitui 14 vertaisarvioitua tutkimusta, jotka oli julkaistu vuosina 2020–2025.
Kirjallisuuskatsauksen mukaan minäpystyvyyttä voidaan tukea useilla fysioterapeuttisilla menetelmillä. Erityisesti asteittain etenevä fyysinen harjoittelu, kivun neurofysiologian opetus ja näiden yhdistelmät näyttäytyivät usein tehokkaina. Toteutustavoissa esiintyi vaihtelua: esimerkiksi etä- ja lähiharjoittelut sekä ryhmä- ja yksilöharjoittelut saattoivat olla yhtä tehokkaita, ja tulokset viittaavat, että minäpystyvyyden parantuminen on mahdollista myös henkilöillä, joiden toimintakyky on merkittävästi heikentynyt.
