Sosiaalipedagoginen chatbot: keskusteleva tekoäly ja 10 toimintamahdollisuutta

Abstract

Keskustelevaa tekoälyä eli erilaisia suuriin kielimalleihin perustuvia chatboteja käytetään nopeasti digitalisoituvassa maailmassa yhä enemmän. Chatboteja on vapaamuotoisten “tekoälykaverien” ja avustajien lisäksi esimerkiksi elämäntapavalmentajien ja jopa terapeuttien muodossa. Tällaisten työkalujen käyttö herättää kysymyksiä ihmisen ja tekoälyn toimijuuden välisistä rajoista ja vaikutuksista. Toimijuus tarkoittaa niin kykyä kuin mahdollisuutta toimia itsenäisesti ja tarkoituksellisesti.

Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tarkoitus oli kartoittaa ja tarkastella tekoäly-chatbotien vaikutuksia käyttäjänsä toimijuuteen, jonka alakäsitteistä valikoitui teoreettiseksi viitekehykseksi Martha Nussbaumin esittämät kymmenen toimintamahdollisuutta. Tavoite oli lisätä digitietoisuutta sosiaalialan sisällä ja toisaalta esittää sen periaatteita teknologian kontekstissa, ja näin ollen mahdollistaa monialaista reagointikykyä alati kiihtyviin muutoksiin.

Sosiaalialan ja tekoälyn käsitteitä yhdistettiin tiedonhaussa, jonka tuloksena valikoitui yhdeksän chatbotien sosiaalisia vaikutuksia käsittelevää tutkimusta ja artikkelia. Näistä toteutettiin teoriasidonnaista tutkimusta mukaileva teema-analyysi, jonka tuloksiin eli tunnistetaulukoihin tiedon synteesi perustuu. Toimintamahdollisuuksia tai muita spesifisti sosiaalipedagogisia käsitteitä harvoin käsitellään tekoälyyn liittyvässä tutkimuksessa sellaisenaan, joten aineistoanalyysissa ja varsinkin johtopäätöksissä ote on kyselevää ja ehdottavaa.

Kirjallisuuskatsauksen johtopäätös on, että tekoälydiskurssissa korostuvat ainakin nykyisellään sellaiset toimintamahdollisuudet, jotka liittyvät hetkellisiin kokemuksiin ja toimijuuteen itse tekoälyä käytettäessä, kun taas esimerkiksi ympäristöön liittyvät toimintamahdollisuudet saivat vain vähän mainintoja. Pitkäaikaisissakin vaikutuksissa toimintamahdollisuuksiin nähtiin lähinnä markkinatalouden näkökulmia, joissa tekoälyn hyödyt koskivat usein työtehokkuutta ja tuottavuutta.

Conversational artificial intelligence, or chatbots are being utilized in a growing number of fields, including task assistance, coaching, and even forms of therapy. Some chatbots are meant to function as friends and companions. The us-age of these conversational agents raises questions concerning human agency, its distinctions from machine intelligence, and the possible outcomes of their merging.

This thesis was conducted as a narrative literature review. Its theoretical framework is Martha Nussbaum’s list of ten human capabilities, which were applied to nine A.I. adjacent studies and articles through theme analysis. The purpose was to chart and examine the effects of conversational A.I. on the agency of its users through changes in the users’ capabilities. The objective was to bridge a gap between social and technological fields, so that multi-professional reactions to possible effects of digitalization can be formed and improved.

The conclusion of this literature review is that certain human capabilities are overrepresented in A.I. discourse. Many of them concern the ephemeral experience of agency during the usage of these chatbots itself, while the wider implications, such as environmental effects, were seldom mentioned. Even long-term impacts are also mostly associated with themes of productivity and usefulness in the market economy.