Dronen käyttö metson soidinpaikkatarkastuksissa
Jokela, Eveliina (2025)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025120833700
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025120833700
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tutkittiin dronella tehtävän ilmakuvausmenetelmän käyttökelpoisuutta metson soidinpaikkojen aktiivisuuden tarkastelussa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, voiko drone toimia yhtenä työvälineenä metson soidinpaikkatarkastuksissa perinteisten maastotarkastusten rinnalla. Työn tilaajana toimi Metsähallitus Metsätalous Oy, joka luovutti tutkimukseen omia paikkatietoaineistojaan metson soidinpaikoista. Tutkimus rajattiin Rovaniemelle ja sen lähiympäristöön, jossa soidinpaikat kuvattiin ja tarkastettiin keväällä 2025.
Kenttätyö sisälsi soidinpaikkojen videokuvauksen, perinteisen maastotarkastuksen sekä havaintojen tallentamisen paikkatietojärjestelmään. Aineisto analysoitiin laadullisena sisällönanalyysinä, jossa dronella tehdyistä havainnoista, maastohavainnoista ja kuvaushetkellä vallinneista ympäristöolosuhteista muodostettiin havaintomatriisi ja sen kautta kokonaiskäsitys soidinpaikan aktiivisuusstatuksesta.
Dronekuvauksella pystyttiin havaitsemaan sekä metsoja että niiden jättämiä jälkiä hangen pinnalla, mutta havainnointikyky osoittautui vahvasti riippuvaiseksi säästä, valaistuksesta, hangen pinnan laadusta sekä puuston tiheydestä. Parhaat tulokset saatiin melko harvapuustoisessa metsässä hangen pinnan ollessa pehmeä, jolloin metson jäljet olivat erotettavissa dronella kuvatusta videosta.
Dronekuvausmenetelmän etuna voitiin pitää mahdollisuutta tarkastaa laajoja tai vaikeakulkuisia alueita nopeasti. Sen sijaan menetelmän rajoitteita olivat sääherkkyys, rajoittunut näkyvyys tiheissä metsissä sekä jälkien heikko tunnistettavuus tietyissä olosuhteissa. Dronella tehdyt havainnot todettiin kuitenkin luotettaviksi. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että dronella tehtävä kuvaus vaikutti soveltuvan metson soidinpaikkojen tarkasteluun erityisesti täydentävänä menetelmänä perinteisen maastotarkastuksen rinnalle, mutta menetelmän toteaminen yksinään luotettavaksi vaatisi jatkotutkimusta ja laajempaa tutkimusaineistoa.
Kenttätyö sisälsi soidinpaikkojen videokuvauksen, perinteisen maastotarkastuksen sekä havaintojen tallentamisen paikkatietojärjestelmään. Aineisto analysoitiin laadullisena sisällönanalyysinä, jossa dronella tehdyistä havainnoista, maastohavainnoista ja kuvaushetkellä vallinneista ympäristöolosuhteista muodostettiin havaintomatriisi ja sen kautta kokonaiskäsitys soidinpaikan aktiivisuusstatuksesta.
Dronekuvauksella pystyttiin havaitsemaan sekä metsoja että niiden jättämiä jälkiä hangen pinnalla, mutta havainnointikyky osoittautui vahvasti riippuvaiseksi säästä, valaistuksesta, hangen pinnan laadusta sekä puuston tiheydestä. Parhaat tulokset saatiin melko harvapuustoisessa metsässä hangen pinnan ollessa pehmeä, jolloin metson jäljet olivat erotettavissa dronella kuvatusta videosta.
Dronekuvausmenetelmän etuna voitiin pitää mahdollisuutta tarkastaa laajoja tai vaikeakulkuisia alueita nopeasti. Sen sijaan menetelmän rajoitteita olivat sääherkkyys, rajoittunut näkyvyys tiheissä metsissä sekä jälkien heikko tunnistettavuus tietyissä olosuhteissa. Dronella tehdyt havainnot todettiin kuitenkin luotettaviksi. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että dronella tehtävä kuvaus vaikutti soveltuvan metson soidinpaikkojen tarkasteluun erityisesti täydentävänä menetelmänä perinteisen maastotarkastuksen rinnalle, mutta menetelmän toteaminen yksinään luotettavaksi vaatisi jatkotutkimusta ja laajempaa tutkimusaineistoa.