Keski- ja kyynärhermon väliset anastomoosit ja niiden merkitys fysioterapiassa

Abstract

Opinnäyteyön tarkoitus on selvittää kuvailevan kirjallisuuskatsauksen keinoin, mitä merkitystä keski- ja kyynärhermojen välisillä anastomooseilla on fysioterapiassa. Työn tavoite on tuottaa suomenkielistä materiaalia aiheesta opinnäyteyön muodossa, jota terveydenhuollon alan ammattilaiset voivat tarvittaessa hyödyntää työssään. Anastomoosi tarkoittaa kahden samanlaisen anatomisen rakenteen välistä yhdyshaa- raa, niitä esiintyy muun muassa verisuonten ja hermojen välillä. Keski- ja kyynärher- mon välillä on neljä yleisesti tunnustettua anastomoosia, joiden kautta aksoneita siirtyy toisesta hermosta osaksi toista hermoa. Martin-Gruberin anastomoosi (MGA) on tutki- tuin keski- ja kyynärhermojen välisistä anastomooseista ja sen esiintyvyys väestössä on 6%:in ja 54%:in välillä. Se sijaitsee kyynärvarressa ja sen kautta kulkee aksoneita keskihermosta kyynärhermoon. Marinaccin anastomoosi (MA) on harvinaisin näistä neljästä anastomoosista, se esiintyy vain 1,3%-16,7%: lla väestöstä. Sitä kutsutaan myös nimellä käänteinen MGA, sillä aksonien kulku on päinvastainen, eli kyynärher- mosta keskihermoon. RIche-Cannieun anastomoosi (RCA) ja Berrettinin anastomoosi (BA) sijaitsevat kämmenen alueella. RCA:n esiintyvyys on 30,6-79,1%: ia ja sen kautta kulkee motorisia aksoneita kyynärhermosta keskihermoon. BA:n ajatellaan yleensä ole- van yleisin keski-ja kyynärhermon välisistä anastomooseista, sillä suurimmassa osassa tutkimuksista sen esiintyvyys väestössä on yli 80%: ia. Sen kautta kulkee sensorisia aksoneita joko kyynärhermosta keskihermoon tai toisinpäin. Kirjallisuuskatsaus toteutettiin seitsemään tietokantaan ja kirjallisuuskatsaukseen vali- koitui loppujen lopuksi 17 tutkimusta. Tutkimuksissa todettiin anastomooseilla olevan merkitystä kliinikoille, jotka hoitavat, kuntouttavat ja tutkivat keski- ja kyynärhemojen neuropatioita kuten pinnetiloja ja vaurioita. Tietämys anastomooseista on tärkeää, sillä ne voivat vaikuttaa hermojen palautumiseen vaurion jälkeen sekä johtaa harhaanjohta- viin kliinisiin löydöksiin esimerkiksi rannekanavaoireyhtymästä kärsivillä potilailla.