Adaptiiviset käyttöliittymät peliympäristöissä

Abstract

Tämä opinnäytetyö tarkastelee adaptiivisia käyttöliittymiä peliympäristöissä ja niiden merkitystä pelaajakokemuksen kannalta. Työn tavoitteena on selvittää, miten käyttöliittymä voi mukautua pelaajan taitotasoon, pelityyliin ja kontekstiin tavalla, joka parantaa käytettävyyttä ja immersiota ilman, että pelin tasapaino kärsii.

Teoreettinen viitekehys yhdistää käyttökokemuksen ja teknologisen adaptiivisuuden näkökulmat. Aiempi tutkimus on osoittanut adaptiivisuuden lisäävän sitoutumista ja merkityksellisyyttä, mutta sen soveltaminen peleissä on toistaiseksi jäänyt vähäiseksi.

Empiirisessä osuudessa analysoidaan pintapuolisesti kolmea erilaista peliä, Clash Royale, Gran Turismo 7 ja Metro Awakening. Pelit osoittavat adaptiivisuuden ilmenevän eri tavoin riippuen genrestä ja alustasta. Yhdistävänä havaintona on, että adaptiivisuus toimii parhaiten, kun se tukee pelaajan tavoitteita huomaamattomasti ja säilyttää käyttäjän hallinnan tunteen.

Työn johtopäätöksenä adaptiiviset käyttöliittymät nähdään vuorovaikutuksen muotona, joka yhdistää teknologian ja inhimillisen kokemuksen. Tulokset tarjoavat suuntaa pelisuunnittelun lisäksi myös muille vuorovaikutteisen median alueille.

This thesis examines adaptive user interfaces in game environments and their significance for the player experience. The aim is to explore how a user interface can adjust to a player’s skill level, play style, and context in a way that improves usability and immersion without compromising the balance of the game.

The theoretical framework is based on viewpoints from user experience and technological adaptivity. Earlier research has shown that adaptivity can increase engagement and meaningfulness, yet its practical use in games has so far remained limited.

The empirical section provides a brief analysis of three different games—Clash Royale, Gran Turismo 7, and Metro Awakening. These cases illustrate how adaptivity takes different forms depending on the genre and platform. A common finding is that adaptivity works best when it supports the player’s goals subtly and maintains a sense of control.

In conclusion, adaptive user interfaces can be seen as a form of interaction that connects technology with human experience. The results offer insights not only for game design but also for other areas of interactive media.