Vastuullisuusraportoinnin kehittäminen luonnonvara-alan oppilaitokseen

Abstract

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tunnistaa ne vastuullisuusraportoinnin sisällöt ja käytännöt, joiden varaan luonnonvara-alan oppilaitoksen vaikuttava ja johdonmukainen vastuullisuusraportointi voidaan rakentaa. Työn tarkoituksena oli tuottaa ratkaisuja Keski-Pohjanmaan koulutusyhtymän raportoinnin kehittämiseksi ja vahvistaa luonnonvara-alan koulutuksen yhteiskunnallista näkyvyyttä. Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena hyödyntämällä benchmarking-analyysiä, jossa vertailtiin kolmen luonnonvara-alan koulutusta järjestävän oppilaitoksen verkkosivuillaan julkaisemaa vastuullisuusviestintää. Aineisto koostui julkisista www-sivuista. Analyysikehikko rakennettiin kahden toisiaan täydentävän viitekehyksen: OKKA-säätiön kestävän tulevaisuuden indikaattorien ja UNESCO:n Whole institution approach -mallin pohjalta. Tietoperustassa hyödynnettiin kotimaisia ja kansainvälisiä tutkimuksia vastuullisuusraportoinnista sekä kestävän kehityksen opetuksesta. Tulokset osoittivat, että oppilaitosten vastuullisuusviestintä oli sisällöllisesti monipuolista, mutta rakenteeltaan hajanaista. Viestintä painottui opetuksen sisällöllisiin teemoihin, kun taas toimintakulttuuria ja johtamista kuvaavat osaalueet näkyivät selvästi heikommin. Tämä vaikeutti kokonaiskuvan muodostumista siitä, miten vastuullisuus on integroitu oppilaitosten toimintaan. Analyysi toi esiin myös hyviä käytänteitä erityisesti kestävyystaitojen opetuksessa ja oppimisympäristöissä. Opinnäytetyö osoittaa, että vaikuttavan vastuullisuusraportoinnin tulee perustua selkeään ja monitasoiseen rakenteeseen, joka yhdistää opetuksen, toimintakulttuurin, kumppanuudet ja johtamisen. Raportoinnin tulee kattaa vastuullisuuden eri osa-alueet tasapainoisesti, sisältää mitattavia tavoitteita ja kuvata, miten vas-tuullisuus toteutuu käytännön opetuksessa ja arjen rakenteissa.

This master’s thesis examined how sustainability reporting can be strengthened within vocational natural resources education and what kind of reporting model supports transparent, credible, and comprehensive communication of sustainability work. The purpose of the study was to provide a practical framework for the Federation of Education in Central Ostrobothnia, (KPEDU) to develop its sustainability reporting and to enhance the societal visibility of natural resources education. The research was conducted as a multiple case study using a benchmarking approach. The data consisted of publicly available sustainability-related communication on the websites of three Finnish vocational institutions offering natural resources programmes. An analytical framework was constructed by combining two complementary models: the OKKA Foundation’s Sustainable Future Indicators and UNESCO’s Whole Institution Approach. The theoretical foundation included international and national research on sustainability reporting, and education for sustainable development. The findings indicate that although sustainability communication covered a wide range of themes, it lacked structural coherence. Communication focused mostly on curricular content, while the cultural and organisational dimensions of sustainability were rarely visible. This made it difficult to form a holistic understanding of how sustainability was integrated across institutional practices. However, the analysis also revealed promising practices, particularly in teaching sustainability competences and in the use of authentic learning environments such as farms, stables, and forests. The study concludes that effective sustainability reporting in natural resources education requires a clear, structured framework that combines the contentbased strengths of the OKKA indicators with the systemic, organisation-wide perspective of the Whole institution approach -model. Reporting should address environmental, social, and organisational aspects and collaboration with stakeholders in a balanced way and demonstrate how sustainability is embedded in daily operations, pedagogy, and leadership.