Veturitallin käyttötarkoituksen muutos asunnoiksi
Ruotsalainen, Leevi (2025)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025121636860
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025121636860
Tiivistelmä
Tämän työn tavoitteena oli Lahden Mytäjäisten veturitallin käyttötarkoituksen muutos asuinrakennukseksi.
Työn tavoitteena oli kehittää arkkitehtoninen suunnitelma, joka mahdollisti uuden asuinkäytön samalla, kun
asemakaavan sr-1 suojelumerkinnän edellyttämät rakennushistorialliset arvot säilytetään. Tarkoituksena oli
tutkia, miten veturitallin kaareva muoto, pilttuurakenne ja alkuperäinen aukotus voitiin sovittaa toimiviksi ja
muuntojoustaviksi asunnoiksi.
Työssä laadittiin L2-tason arkkitehtisuunnitelma hyödyntämällä rakennushistoriallista aineistoa, kaavamääräyksiä, kohteesta tehtyjä havaintoja ja muita lähteitä. Modulaarista asuntokonseptia kehitettiin analysoimalla
segmenttijaon tarjoamia tilallisia mahdollisuuksia, sekä valon saantia, näkymiä ja tilakorkeuksia. Pihasuunnitelmaa tarkasteltiin asemakaavan määrittelemissä rajoissa ja ratapihahistoria huomioitiin säilyttämällä vanhan
kääntöpöydän muoto, sekä palauttamalla raiteet kaavan osoittamille paikoilleen. Suunnitteluratkaisuja tarkennettiin luonnosvaiheen vertailulla ja museoviranomaisen antamien kommenttien perusteella.
Tuloksena syntyi asuntokokonaisuus, jossa rakennuksen historiallinen arkkitehtuuri yhdistyi modulaariseen ja
loft-henkiseen suunnitteluun. Segmenttipohjainen moduuliajattelu mahdollisti erikokoisten asuntojen muodostamisen, ilman että rakennuksen alkuperäinen luonne muuttui.
Työn tavoitteena oli kehittää arkkitehtoninen suunnitelma, joka mahdollisti uuden asuinkäytön samalla, kun
asemakaavan sr-1 suojelumerkinnän edellyttämät rakennushistorialliset arvot säilytetään. Tarkoituksena oli
tutkia, miten veturitallin kaareva muoto, pilttuurakenne ja alkuperäinen aukotus voitiin sovittaa toimiviksi ja
muuntojoustaviksi asunnoiksi.
Työssä laadittiin L2-tason arkkitehtisuunnitelma hyödyntämällä rakennushistoriallista aineistoa, kaavamääräyksiä, kohteesta tehtyjä havaintoja ja muita lähteitä. Modulaarista asuntokonseptia kehitettiin analysoimalla
segmenttijaon tarjoamia tilallisia mahdollisuuksia, sekä valon saantia, näkymiä ja tilakorkeuksia. Pihasuunnitelmaa tarkasteltiin asemakaavan määrittelemissä rajoissa ja ratapihahistoria huomioitiin säilyttämällä vanhan
kääntöpöydän muoto, sekä palauttamalla raiteet kaavan osoittamille paikoilleen. Suunnitteluratkaisuja tarkennettiin luonnosvaiheen vertailulla ja museoviranomaisen antamien kommenttien perusteella.
Tuloksena syntyi asuntokokonaisuus, jossa rakennuksen historiallinen arkkitehtuuri yhdistyi modulaariseen ja
loft-henkiseen suunnitteluun. Segmenttipohjainen moduuliajattelu mahdollisti erikokoisten asuntojen muodostamisen, ilman että rakennuksen alkuperäinen luonne muuttui.