Palautumisen merkitys työhyvinvoinnissa: unen ja liikunnan rooli stressin hallinnassa

Abstract

Opinnäytetyö on systemaattinen kirjallisuuskatsaus, joka käsittelee palautumisen merkitystä työhyvinvoinnissa. Työssä perehdytään siihen, kuinka uni ja liikunta tukevat työntekijöiden kykyä toipua työstressin ja kuormituksen vaikutuksista. Tutkimuksessa selvitetään neljää keskeistä kysymystä, joista pääkysymyksiä ovat: Mitkä fysiologiset ja hermostolliset mekanismit tukevat palautumista kuormitustilanteissa? Miten unen laadulla ja liikunnalla voidaan optimoida fysiologista, hermostollista ja kognitiivista palautumista? Ja alakysymyksiä: Mitä mittareita ja menetelmiä käytetään palautumisen arviointiin työympäristössä? Miten palautumisen edistäminen eroaa toimistotyössä ja fyysisessä työssä, ja mitkä organisaatiotason toimenpiteet ovat tehokkaimpia? Tutkimuksesta käy ilmi, että kehon rauhoittuminen (erityisesti parasympaattisen hermoston aktivaatio eli ns. lepotila) on palautumisen perusta. Riittävä yöuni (7–9 tuntia) ja säännöllinen liikunta (2,5 tuntia viikossa) tukevat sekä fyysistä, että henkistä palautumista. Kun uni ja liikunta yhdistetään, niiden vaikutus on huomattavasti suurempi kuin pelkällä yhdellä menetelmällä. Palautumisen seuranta vaatii sekä objektiivisia mittareita (kuten sydämen lyönnin vaihtelevuus, joka osoittaa hermoston tasapainoa) että henkilön omia kokemuksia kuvaavia mittareita (kyselyitä hyvinvoinnista). Toimistotyössä pääasiallinen kuormitus on henkinen, mikä vaatii mielen lepoa. Fyysisessä työssä rasitus kohdistuu lihaksiin ja niveliin. Organisaatioissa tehokkain tapa tukea palautumista on johtamisen sitoutuminen, säännölliset lyhyet tauot työpäivän aikana, liikuntamahdollisuudet ja joustava työaika.