Hyvinvointia arkeen henkilökohtaisista moniaistielämyksistä : 5DXR-moniaistielämyksen vaikutus palautumiseen
Vaikonvaara, Stephanie (2025)
Vaikonvaara, Stephanie
2025
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025121737546
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025121737546
Tiivistelmä
Tutkimuksessa selvitettiin, miten 5DXR-teknologiaan perustuva viiden minuutin VR-mikrotauko vaikutti asiantuntijatyötä tekevien palautumiseen ja arjen hyvinvointiin. Tavoitteena oli tuottaa uutta tietoa siitä, miten lyhytkestoisia moniaistisia VR-elämyksiä voitaisiin hyödyntää kognitiivisesti kuormittavassa työssä palautumisen tukena. Tutkimuskysymyksissä tarkasteltiin, miten 5DXR-moniaistielämys koettiin ja kuinka se kykeni edistämään palautumista.
Aineisto kerättiin monimenetelmällisellä lähestymistavalla, jossa yhdistettiin HRV- ja RHR-mittaukset sekä strukturoidulla verkkokyselyllä kerätyt kokemustiedot. Mikrotauot toteutettiin työpäivän aikana pilottiasetelmassa, jossa kukin osallistuja toimi omana kontrollinaan. Fysiologinen data käsiteltiin Python-ohjelmistolla ja analysoitiin SPSS-ohjelmistolla. Laadullinen osio teemoiteltiin osallistujien palautumiskokemuksen ymmärtämiseksi.
Tuloksissa havaittiin, että VR-mikrotauot paransivat HRV-arvoja keskimäärin ja laskivat leposykettä tehokkaammin kuin ei-immersiiviset tauot. Myös subjektiivinen palautuminen koettiin selvästi vahvemmaksi VR-istunnoissa, ja osallistujat raportoivat stressin vähenemistä sekä myönteisten tunteiden lisääntymistä. Fysiologiset vasteet vaihtelivat yksilöllisesti, mutta VR-istunnot tuottivat johdonmukaisesti myönteisemmän palautumisvasteen.
Tutkimuksessa pääteltiin, että lyhyt 5DXR-pohjainen VR-mikrotauko tarjosi lupaavan menetelmän työpäivän aikaiseen palautumiseen. Jatkossa olisi tarpeen tutkia pitkäkestoisia vaikutuksia, eri toimialoja sekä VR-interventioiden integrointia osaksi organisaatioiden hyvinvointistrategioita.
Aineisto kerättiin monimenetelmällisellä lähestymistavalla, jossa yhdistettiin HRV- ja RHR-mittaukset sekä strukturoidulla verkkokyselyllä kerätyt kokemustiedot. Mikrotauot toteutettiin työpäivän aikana pilottiasetelmassa, jossa kukin osallistuja toimi omana kontrollinaan. Fysiologinen data käsiteltiin Python-ohjelmistolla ja analysoitiin SPSS-ohjelmistolla. Laadullinen osio teemoiteltiin osallistujien palautumiskokemuksen ymmärtämiseksi.
Tuloksissa havaittiin, että VR-mikrotauot paransivat HRV-arvoja keskimäärin ja laskivat leposykettä tehokkaammin kuin ei-immersiiviset tauot. Myös subjektiivinen palautuminen koettiin selvästi vahvemmaksi VR-istunnoissa, ja osallistujat raportoivat stressin vähenemistä sekä myönteisten tunteiden lisääntymistä. Fysiologiset vasteet vaihtelivat yksilöllisesti, mutta VR-istunnot tuottivat johdonmukaisesti myönteisemmän palautumisvasteen.
Tutkimuksessa pääteltiin, että lyhyt 5DXR-pohjainen VR-mikrotauko tarjosi lupaavan menetelmän työpäivän aikaiseen palautumiseen. Jatkossa olisi tarpeen tutkia pitkäkestoisia vaikutuksia, eri toimialoja sekä VR-interventioiden integrointia osaksi organisaatioiden hyvinvointistrategioita.
