Psykologinen turvallisuus tiimeissä: kyselytutkimus Niuvanniemen sairaalan hoitohenkilöstölle

Abstract

Psykologinen turvallisuus on ollut viimeisten vuosikymmenien aikana kiinnostava ja aktiivinen aihe muun muassa sosiaalipsykologian, organisaatiokäyttäytymisen ja johtamisen aloilla. Erilaisissa organisaatioissa suoritetut tutkimukset ovat lisänneet näyttöä siitä, että psykologisella turvallisuudella on suuri merkitys työ-paikan tuottavuudelle ja se mahdollistaa myös oppimisen organisaatiossa. Psykologisen turvallisuuden on todettu lisäävän tiimin jäsenten rohkeutta tuoda esille näkemyksiään, ideoitaan, huoliaan ja epäilyksiään sekä pyytää apua ilman pelkoa nolatuksi tulemisesta. Se myös madaltaa kynnystä tuoda esille epäkohtia ja myöntää virheitä ilman pelkoa rangaistuksesta. Psykologisen turvallisuuden merkitystä työuupumukseen yhdistettynä erilaisiin johtamiskäytänteisiin sosiaali- ja terveysalalla on myös tutkittu ja todettu, että yhdessä tukea antavan johtamisen kanssa psykologinen turvallisuus vähensi sairaanhoitajien työuupumusta. Lisäksi psykologisen turvallisuuden on todettu jopa parantavan potilasturvallisuutta. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää hoitohenkilökunnalle suunnatun kyselyn avulla, millaiseksi Niuvanniemen sairaalassa työskentelevät hoitajat kokevat psykologisen turvallisuuden omassa tiimissään. Tavoitteena on tuottaa tietoa tiimien psykologisesta turvallisuudesta ja siihen vaikuttavista tekijöistä, joita voidaan hyödyntää psykologisesti turvallisen työympäristön luomisessa ja ylläpitämisessä. Opinnäytetyö toteutettiin kyselytutkimuksena, jossa käytettiin Amy Edmondsonin laatimaa seitsemän koh-dan asteikkoa (Seven Item Scale). Lisäksi kysyttiin yksi avoin kysymys, jossa selvitettiin organisaatiossa mahdollisesti ilmeneviä psykologista turvallisuutta heikentäviä tekijöitä. Seitsemän kohdan asteikon perus-teella hoitajat kokivat psykologisen turvallisuuden olevan melko hyvällä tasolla organisaatiossa, mutta avoimissa vastauksessa nousi esille psykologista turvallisuutta heikentäviä tekijöitä. Näitä tekijöitä olivat vanhanaikainen hierarkia ja organisaatiokulttuuri, johtaminen, vuorovaikutus, kohtelu ja turvallisuus.

Psychological safety has, over the past several decades, been an active and compelling topic in fields such as social psychology, organizational behavior, and leadership studies. Research conducted in various types of organizations has provided growing evidence that psychological safety plays a significant role in work-place productivity and enables organizational learning. Psychological safety has been shown to increase team members’ willingness to express their views, ideas, concerns, and doubts, and to ask for help without fear of embarrassment. It also lowers the threshold for raising issues and admitting mistakes without fear of punishment. The relationship between psychological safety, work-related burnout, and different leadership practices in the social and health care sector has also been examined. Findings indicate that, when com-bined with supportive leadership, psychological safety reduced nurses’ occupational burnout. Furthermore, psychological safety has even been found to improve patient safety.

The purpose of this thesis is to examine, through a survey targeted at nursing staff, how nurses working at Niuvanniemi Hospital perceive psychological safety within their own teams. The aim is to produce knowledge about the level of psychological safety in teams and the factors influencing it, which can be used to support the creation and maintenance of a psychologically safe work environment.

The thesis was conducted as a survey study using Amy Edmondson’s Seven Item Scale. In addition, one open-ended question was included to identify potential factors within the organization that might undermine psychological safety. Based on the Seven Item Scale, nurses perceived psychological safety in the organi-zation as being at a fairly good level. However, the open-ended responses revealed several factors that weakened psychological safety. These factors included an outdated hierarchy and organizational culture, leadership practices, interaction and communication, treatment of staff, and safety issues.