Pesästä taivaalle : klassisen draaman rakenne ja kuvakerronnan voima luontodokumenttielokuvassa

Abstract

Luontodokumenttielokuvia on ennen pidetty puhtaasti informatiivisina esityksinä, mutta nykyään ne hyödyntävät yhä useammin fiktiiviselle kerronnalle tyypillisiä draamallisia keinoja. Tämä käy ilmi opinnäytetyössäni, jossa tarkastelin, millaisia dramaturgisia piirteitä Avara luonto -sarjan jakso Petolinnun vuosi (8.5.2023) sisältää ja miten dokumentin tarina rakentuu. Tavoitteenani oli selvittää, miten päähenkilöt, vastavoimat, konfliktit ja katarsis ilmenevät luontodokumentissa sekä millä tavoin kuvakerronta, kuten kuvakulmat, rytmitys, musiikki ja äänet tukevat kokonaisuutta. Analysoin dokumenttia dramaturgisen analyysin näkökulmasta hyödyntäen muun muassa draaman kaarta ja kolmen näytöksen mallia. Lisäksi avasin työssäni keskeiset käsitteet, kuten dokumenttielokuvan lajityypin, luontodokumentin erityispiirteet sekä tarinankerronnan rakenteelliset elementit. Analyysini osoittaa, että Petolinnun vuosi rakentaa selkeän pääjännitteensä kalasääksiparin pesinnän ympärille, ja rinnakkaiset tarinakaaret, kuten kettuperheen poikaskauden seuranta, täydentävät kokonaisuutta. Tutkimustulokset osoittavat, että dokumentti hyödyntää voimakkaasti tarinallistamisen keinoja: vastoinkäymiset, uhat ja selviytymisen teemat muodostavat draamallisen kaaren, jota kuvakerronnan visuaaliset ja auditiiviset ratkaisut vahvistavat. Näin luontodokumentti voi toimia yhtä lailla draaman välineenä kuin luonnon esittelijänä.