Varaosien hallinnan kehittäminen

Abstract

Insinöörityössä kehitettiin Fortum Power and Heat Oy:n Suomenojan voimalaitoksen varaosien hallintaa. Työn tavoitteena oli parantaa varaosien hallinnan tehokkuutta ja tiedon laatua hyödyntämällä olemassa olevaa IBM Maximo -omaisuudenhallintajärjestelmää. Insinöörityössä käytettiin enimmäkseen kvalitatiivisia tutkimusmenetelmiä. Työ alkoi kirjallisuustutkielmasta, jossa tutkittiin aiheeseen liittyvää teoriaa ja yleisiä parhaita käytäntöjä. Tämän jälkeen suoritettiin nykytilan analyysi, pääasiallisesti haastatteluiden kautta. Näiden kahden vaiheen pohjalta rakennettiin uusi toimintamalli.

Nykytilan analyysissä havaittiin suurimpina heikkouksina epäyhtenäiset toimintatavat ja nimiketietojen puutteellisuus, mitkä heikensivät järjestelmän käyttöä. Työn olennaisena tuloksena syntyi systemaattinen ja kuvattu varaosien hallintamalli Maximon tehokkaaseen hyödyntämiseen ja datan laadun parantamiseen. Mallin avulla saatiin luotua selkeämmät ja yhtenäisemmät prosessit.

Tuloksista saavuttiin päätelmään, että yhtenäiset prosessit ovat välttämättömiä datan laadun ja varastonhallinnan tehokkuuden kasvattamiseksi. Uusi toimintamalli parantaa organisaation valmiutta kunnossapitoon ja varmistaa tiedon pysyvyyden. Mallia voidaan hyödyntää työntekijöiden ohjeistamisessa ja kouluttamisessa, mikä tukee datan laadun jatkuvaa kehitystä.

This thesis involved developing spare parts management at Fortum Power and Heat Oy's Suomenoja power plant. The aim of the project was to improve the efficiency of spare parts management and the quality of information by utilizing the existing IBM Maximo asset management software. The thesis mainly utilized qualitative methods. During the literature study existing theory and research were studied related to the topic to identify general best practices. This was followed by a current state analysis, mainly through interviews. A new operating model was built on the basis of these two phases.

The analysis of the current situation revealed that the biggest weaknesses were inconsistent operating practices and incomplete item information, which weakened the use of the system. The main outcome of the work was a systematic and drawn spare parts management model for the effective use of Maximo and for improving data quality. The model was used to create clearer and more consistent processes.

This thesis concluded that consistent processes are essential for improving data quality and warehouse management efficiency. The new operating model improves the organization's readiness for maintenance and ensures data consistency. The model can be used to guide and train employees, which supports the continuous development of data quality.