Lasten pelon ja kivun lievitys pientoimenpiteissä : kuvaileva kirjallisuuskatsaus

Abstract

Lasten kivun arviointi on tutkimuksista huolimatta haasteellista ja riittämätöntä. Kivun riittävä arviointi on edellytys kivun onnistuneelle hoitamiselle. Lasten kivun ja pelon hoito on tärkeää, koska ne voivat jäädä lapselle hallitseviksi muistikuviksi ja ruokkia toinen toistaan. Lasten kokemusmaailmassa kipu ja pelko sulautuvat usein yhdeksi tunteeksi, eikä lapsi aina erota niitä toisistaan. Kipua aiheuttavissa toimenpiteissä onkin tärkeää huomioida paitsi kivunlievitys, myös lapsen kehitysvaiheen edellyttämät erityistarpeet sekä lapsen kohtaamisen kokonaisvaltaisuus ja yksilöllisyys.

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on lisätä tietoa lasten kivun ja pelon arviointimenetelmistä, kivun ja pelon lieventämiskeinoista sekä siitä, miten sairaanhoitajat pystyvät niitä hyödyntämään ja toteuttamaan. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, millaista osaamista sairaanhoitajat tarvitsevat lasten pientoimenpiteen aikaisen kivun ja pelon lieventämisessä ja lisätä hoitotyön ammattilaisten tietoa lasten kivun ja pelon hoidosta.

Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto kerättiin CINAHL ja PUBMED tietokannoista. Kirjallisuuskatsaukseen valikoitui 9 hoitotieteellistä tutkimusta, jotka vastasivat tutkimuskysymyksiin; Miten sairaanhoitajat lievittävät lasten kipua ja pelkoa pientoimenpiteissä? Millaista osaamista sairaanhoitajat tarvitsevat lasten kivun ja pelon lieventämisessä? Valitut tutkimukset olivat julkaistu vuosina 23–25. Aineisto arvioitiin systemaattisesti ja analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla.

Opinnäytetyön tulokset jaoteltiin kahteen pääluokkaan tutkimuskysymysten mukaisesti. Pääluokat jaoteltiin yläluokkiin lääkkeettömien ja lääkkeellisten kivun ja pelon lievitysmenetelmien, sekä sairaanhoitajan arviointi-, kehitys ja ohjausosaamisen mukaan. Tulokset olivat yhteneväisiä teoriapohjaan viitaten.

Tulosten perusteella todettiin, että lasten kivun ja pelon hoidossa on edelleen puutteita, joita aiheuttavat sairaanhoitajien kokemattomuus arviointi- ja hoitomenetelmistä, rajallinen tutkimustieto sekä haasteet lasten kanssa kommunikoinnissa. Kipua saatetaan vähätellä, ja kipulääkkeiden käytöstä on vähän tutkimustietoa, mikä vaikeuttaa turvallisen ja tehokkaan hoidon toteuttamista. Systemaattisen kivun arvioinnin ja yksilöllisen hoidon merkitys korostuu, kuten myös pelon huomioimisen merkitys hoitotilanteissa.