Yhteissävellys luovana prosessina : dialogi, kollektiivisuus ja musiikillinen päätöksenteko fuusiojazz-teoksessa Ascensore Spaziale

Abstract

Tämä opinnäytetyö tarkastelee yhteissävellyksen prosessia ja sen vaikutuksia musiikillisiin ratkaisuihin fuusiojazz-yhtye Nassaun Fasaanille sävelletyn teoksen Ascensore Spazialen kautta. Työ yhdistää taiteellisen ja tutkimuksellisen lähestymistavan analysoiden sävellysprosessia sekä sen musiikillisia tuloksia jazzmusiikin teorian ja analyysimenetelmien avulla. Tutkimuksen keskiössä on kahden säveltäjän välinen dialoginen yhteistyö sekä yhtyeen harjoituksissa tapahtuva kollektiivinen ja vuorovaikutteinen työskentely. Aineistona hyödynnetään sävellyksen nuotinnoksia, albumitallennetta sekä säveltäjien välisiin keskusteluihin perustuvia reflektiivisiä muistiinpanoja. Sävellystä tarkastellaan melodian ja harmonian suhteiden, tonaalisten keskusten, rytmiikan, instrumentaation, orkestroinnin ja dramaturgisen muodon näkökulmista. Analyysi osoittaa, että yhteinen sävellysprosessi ei ainoastaan vaikuttanut teoksen yksittäisiin musiikillisiin ratkaisuihin, vaan muokkasi koko teoksen rakennetta ja ilmaisua merkittävällä tavalla. Tulokset osoittavat, että systemaattinen yhteissäveltäminen, keskeneräisyyden tietoinen hyödyntäminen sekä kuunteleva ja kommentoiva säveltäminen mahdollistavat sellaisia rakenteellisia, melodisia, harmonisia ja rytmisiä ratkaisuja, joita yksilölähtöinen sävellysprosessi ei todennäköisesti tuottaisi. Prosessi syvensi tekijän omaa säveltäjäidentiteettiä ja vahvisti ymmärrystä säveltämisestä yhteisöllisenä, elävänä ja dynaamisena toimintana. Työn johtopäätöksenä esitetään, että kollektiivinen asiantuntijuus ja vuorovaikutteiset työskentelymallit voivat toimia merkittävinä kehittämisvälineinä nykyaikaisessa sävellys- ja yhtyetoiminnassa. Kehittämisehdotukset painottavat yhteissäveltämisen integrointia luovaan prosessiin, keskeneräisyyden hyödyntämistä taiteellisena resurssina sekä resurssitietoisten ja kestävien työskentelymallien löytämistä tulevissa projekteissa.

This thesis explores the role of co-composition and its influence on musical decision-making through Ascensore Spaziale, a work composed for the fusion jazz ensemble Nassaun Fasaani. The study adopts a combined artistic and research-based approach, examining both the compositional process and its musical outcomes through analytical frameworks drawn from jazz theory. Central to the research is the dialogical collaboration between two composers, alongside the collective and interactive practices that emerged during the ensemble’s rehearsal process. The research material consists of musical scores, the album recording, and reflective notes based on conversations between the composers. The composition is examined from multiple perspectives, including melodic and harmonic relationships, tonal organization, rhythmic structures, instrumentation, orchestration, and dramaturgical form. The analysis demonstrates that co-composition influenced not only individual musical choices but also fundamentally shaped the overall structure and expressive character of the work. The findings indicate that systematic co-composition, the deliberate use of incompleteness, and a listening-oriented, responsive approach to composing enable structural, melodic, harmonic, and rhythmic solutions that are unlikely to arise within an individual-centered compositional framework. The process also contributed to a deeper understanding of the author’s compositional identity and highlighted composing as a collaborative, dynamic, and evolving practice. The thesis concludes that collective expertise and interactive working models represent significant developmental resources for contemporary composition and ensemble-based music-making. The development proposals emphasize integrating co-composition into creative processes, embracing incompleteness as an artistic resource, and identifying sustainable, resource-aware working models for future projects.