Yhteisöllisyyttä rakentavat tekijät kotihoidossa : systemoitu kirjallisuuskatsaus

Abstract

Keskeinen tekijä kotihoidossa oli yhteisöllisyys, joka vaikutti työntekijöiden hyvinvointiin, työssä jaksamiseen ja työssä pysymiseen. Kotihoidon työntekijöillä tarkoitettiin lähihoitajia, hoiva-avustajia, perushoitajia, sairaanhoitajia, terveydenhoitajia sekä esihenkilöitä. Kotihoidon toimintaympäristö oli muuttunut viime vuosina henkilöstöpulan, digitalisoitumisen ja palvelutarpeen kasvun myötä, mikä oli lisännyt työn kuormittavuutta ja vähentänyt mahdollisuuksia kollegiaaliseen vuorovaikutukseen. Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli koota tutkittua tietoa siitä, mistä työntekijöiden kokema yhteisöllisyys koostuu kotihoidossa.

Opinnäytetyö toteutettiin systemoituna kirjallisuuskatsauksena. Aineisto haettiin Medic-, PubMed- ja Cinahl-tietokannoista. Kirjallisuuskatsaus sisälsi viisi laadunarvioinnin läpäissyttä alkuperäistutkimusta. Laadun arvioinnissa hyödynnettiin JBI-arviointikriteerejä. Kaikki sisäänottokriteerit täyttäneet alkuperäistutkimukset saavuttivat hyväksyttävän pistemäärän. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.

Tulosten perusteella yhteisöllisyys kotihoidossa rakentuu selkeistä rakenteista, esihenkilön tuesta, työntekijöiden välisestä vuorovaikutuksesta ja kollegiaalisesta yhteistyöstä. Esihenkilön saavutettavuus ja hyvät johtamistaidot vahvistivat psykologista turvallisuutta sekä yhteenkuuluvuutta. Toimivat työn rakenteet, kuten selkeä työnjako ja perehdytys, lisäsivät työn hallittavuutta ja loivat edellytyksiä yhteisöllisyydelle. Kollegiaalinen tuki, luottamus ja mahdollisuus jakaa kokemuksia olivat merkittäviä voimavaroja erityisesti kotihoidon ympäristössä.

Yhteisöllisyys oli kotihoidon työhyvinvoinnin ja työssä jaksamisen kannalta keskeinen voimavara. Yhteisöllisyyden vahvistaminen nähtiin osana arjen johtamista sekä työyhteisön jatkuvaa kehittämistä, jolloin työn merkityksellisyys ja sitoutuminen yhteisiin tavoitteisiin vahvistuivat. Työntekijöillä vahvistui kokemus oman osaamisen arvostuksesta, kun päätöksentekoon oli mahdollista vaikuttaa ja omia näkemyksiä arjen sujuvuudesta voitiin tuoda esille.