RFID- ja viivakooditekniikoiden vertailu kotimaisten päivittäistavaratuotteiden logistiikassa, asiakaskokemuksessa ja turvallisuudessa
Vuorensivu, Jari (2026)
2026
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202601211587
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202601211587
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tarkasteltiin RFID-tekniikan käyttömahdollisuuksia ja sen käyttöönoton haasteita suomalaisessa päivittäistavarakaupassa. Vaikka viivakoodit olivat edelleen yleisin tunnistusmenetelmä toimitusketjussa ja myymälätoiminnoissa, RFID pystyi parantamaan varastonhallintaa, mahdollistamaan reaaliaikaisen seurannan ja tukemaan asiakaskokemusta.
Työn tavoitteena oli selvittää, voisiko RFID-tekniikka olla kustannustehokas vaihtoehto perinteisille viivakoodeille päivittäistavaroiden logistiikassa ja miten RFID-tekniikka voisi parantaa hyllysaatavuutta, vähentää hävikkiä ja lisätä asiakastyytyväisyyttä. Työssä analysoitiin kirjallisuutta ja standardeja, verrattiin RFID:tä viivakoodeihin ja 2D-koodeihin.
Tulosten perusteella RFID:n kustannukset olivat alentuneet, eikä hinta enää ole merkittävä este käyttöönotolle. Käyttöönotto vaati kuitenkin järjestelmäintegraatiota, koulutusta ja prosessien kehittämistä. RFID pystyi tehostamaan tuoreuden seurantaa ja automatisoimaan prosesseja, jotka tuolloin perustuivat viivakoodin skannaukseen.
Johtopäätöksenä todettiin, että RFID tarjosi merkittäviä hyötyjä, mutta laajamittainen käyttöönotto Suomen päivittäistavarakaupassa edellytti edelleen kustannusten optimointia ja toimitusketjun osapuolten välistä yhteistyötä.
Työn tavoitteena oli selvittää, voisiko RFID-tekniikka olla kustannustehokas vaihtoehto perinteisille viivakoodeille päivittäistavaroiden logistiikassa ja miten RFID-tekniikka voisi parantaa hyllysaatavuutta, vähentää hävikkiä ja lisätä asiakastyytyväisyyttä. Työssä analysoitiin kirjallisuutta ja standardeja, verrattiin RFID:tä viivakoodeihin ja 2D-koodeihin.
Tulosten perusteella RFID:n kustannukset olivat alentuneet, eikä hinta enää ole merkittävä este käyttöönotolle. Käyttöönotto vaati kuitenkin järjestelmäintegraatiota, koulutusta ja prosessien kehittämistä. RFID pystyi tehostamaan tuoreuden seurantaa ja automatisoimaan prosesseja, jotka tuolloin perustuivat viivakoodin skannaukseen.
Johtopäätöksenä todettiin, että RFID tarjosi merkittäviä hyötyjä, mutta laajamittainen käyttöönotto Suomen päivittäistavarakaupassa edellytti edelleen kustannusten optimointia ja toimitusketjun osapuolten välistä yhteistyötä.