Digitaalisen perehdytyksen riittävyyteen vaikuttavat tekijät sosiaalialalla: kuvaileva kirjallisuuskatsaus
Hakonen, Jenni; Fagerlund, Saija (2025)
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202601261769
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202601261769
Tiivistelmä
Digitaalinen perehdytys on yleistynyt monilla toimialoilla erityisesti etä- ja hybridityön lisääntymisen myötä. Sosiaalialalla perehdytyksellä on keskeinen merkitys työntekijöiden osaamisen, asiakasturvallisuuden ja eettisesti kestävän toiminnan varmistamisessa. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tarkastella digitaali-sen perehdytyksen riittävyyttä sosiaalialalla sekä tunnistaa tekijöitä, jotka tukevat tai heikentävät sen toimivuutta työntekijöiden näkökulmasta.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää kuvailevan kirjallisuuskatsauksen avulla, mitkä tekijät edistävät ja mitkä heikentävät digitaalisen perehdytyksen riittävyyttä. Tavoitteena on koota ja jäsentää tutkimustietoa sosiaalialan perehdytyskäytäntöjen kehittämisen tueksi siten, että sosiaalialan erityispiirteet tulevat huomioiduiksi. Tutkimusaineisto haettiin kansallisista ja kansainvälisistä tietokannoista sekä täydennettiin manuaalisilla hauilla. Aineisto rajattiin vuosina 2022–2025 julkaistuihin vertaisarvioituihin tutkimusartikkeleihin, jotka käsittelivät digitaalista, virtuaalista tai etäperehdytystä työntekijöiden näkökulmasta. Lopulliseen aineistoon valittiin neljätoista tutkimusta, jotka analysoitiin laadullisesti sisällönanalyysin avulla teemoittelemalla.
Tulokset osoittivat, että digitaalisen perehdytyksen riittävyys muodostui useiden toisiinsa kytkeytyvien tekijöiden kokonaisuudesta. Keskeisiä tekijöitä olivat sosiaalinen tuki ja vuorovaikutus, ohjaus ja tiedonsaanti, perehdytysprosessien rakenteet, oppimisen tukeminen sekä työhyvinvointi. Digitaalinen perehdytys saattoi olla riittävä silloin, kun se suunniteltiin tietoisesti ja siihen sisältyi riittävä vuorovaikutus ja ohjaus. Pelkät tekniset ratkaisut eivät yksin riittäneet turvaamaan perehdytyksen toimivuutta. Tuloksia voidaan hyödyntää sosiaalialan perehdytyskäytäntöjen kehittämisessä, ja jatkotutkimusta tarvitaan erityisesti suomalaisessa kontekstissa.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää kuvailevan kirjallisuuskatsauksen avulla, mitkä tekijät edistävät ja mitkä heikentävät digitaalisen perehdytyksen riittävyyttä. Tavoitteena on koota ja jäsentää tutkimustietoa sosiaalialan perehdytyskäytäntöjen kehittämisen tueksi siten, että sosiaalialan erityispiirteet tulevat huomioiduiksi. Tutkimusaineisto haettiin kansallisista ja kansainvälisistä tietokannoista sekä täydennettiin manuaalisilla hauilla. Aineisto rajattiin vuosina 2022–2025 julkaistuihin vertaisarvioituihin tutkimusartikkeleihin, jotka käsittelivät digitaalista, virtuaalista tai etäperehdytystä työntekijöiden näkökulmasta. Lopulliseen aineistoon valittiin neljätoista tutkimusta, jotka analysoitiin laadullisesti sisällönanalyysin avulla teemoittelemalla.
Tulokset osoittivat, että digitaalisen perehdytyksen riittävyys muodostui useiden toisiinsa kytkeytyvien tekijöiden kokonaisuudesta. Keskeisiä tekijöitä olivat sosiaalinen tuki ja vuorovaikutus, ohjaus ja tiedonsaanti, perehdytysprosessien rakenteet, oppimisen tukeminen sekä työhyvinvointi. Digitaalinen perehdytys saattoi olla riittävä silloin, kun se suunniteltiin tietoisesti ja siihen sisältyi riittävä vuorovaikutus ja ohjaus. Pelkät tekniset ratkaisut eivät yksin riittäneet turvaamaan perehdytyksen toimivuutta. Tuloksia voidaan hyödyntää sosiaalialan perehdytyskäytäntöjen kehittämisessä, ja jatkotutkimusta tarvitaan erityisesti suomalaisessa kontekstissa.