Lapsen kaltoinkohtelu ja suun terveydenhuolto; tunnistaminen, puuttuminen ja monialainen yhteistyö

Abstract

Lapsen kaltoinkohtelu on merkittävä maailmanlaajuinen kansanterveydellinen ja sosiaalinen ongelma, jolla on vakavia lyhyt- ja pitkäaikaisia vaikutuksia lapsen fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Kaltoinkohtelu altistaa lapsen krooniselle stressille, heikentää kehitystä ja lisää ylisukupolvisten ongelmien riskiä. Yksi lapsen kaltoinkohtelun muodoista on hammashoidon laiminlyönti, joka voi ilmetä esimerkiksi hoitoon sitoutumattomuutena, toistuvina poisjäänteinä tai laajana hoidon tarpeena jo varhaisessa iässä. Suun terveydenhuollon ammattilaisilla on keskeinen rooli näiden riskitekijöiden tunnistamisessa sekä velvollisuus puuttua epäilyihin lainsäädännön edellyttämällä tavalla.

Opinnäytetyömme on kuvaileva kirjallisuuskatsaus, jonka tarkoituksena oli tarkastella, miten lapsen kaltoinkohtelu tunnistetaan suun terveydenhuollossa ja miten siihen puututaan. Tavoitteena oli kirjallisuuskatsauksen avulla selvittää, millaisia käytäntöjä on käytössä kaltoinkohtelu tilanteisiin puuttumisessa ja tunnistamisessa lasten suun terveydenhuollossa sekä mitä monialainen yhteistyö on suun terveydenhuollossa lasten kaltoinkohtelutilanteissa. Kirjallisuuskatsauksen perusteella suun terveydenhuollon ammattilaisilla on keskeinen ja vastuullinen rooli lapsen kaltoinkohtelun tunnistamisessa ja siihen puuttumisessa. Vastaanottotilanteissa voidaan havaita sekä kliinisiä että lapsen ja huoltajien käyttäytymiseen ja vuorovaikutukseen liittyviä merkkejä, jotka voivat viitata kaltoinkohteluun tai hammashoidon laiminlyöntiin. Erityisesti hammashoidon laiminlyönti näyttäytyy merkittävänä kaltoinkohtelun muotona. Tutkimusten mukaan suun terveydenhuollon ammattilaisten tietoisuus omasta roolistaan on lisääntynyt, mikä heijastuu lastensuojeluilmoitusten määrän kasvuna. Samanaikaisesti kirjallisuus tuo esiin tarpeen matalan kynnyksen yhteistyölle sosiaalipalveluiden kanssa huolen herätessä. Lasten suun terveys ja palveluiden käyttö ovat vahvasti yhteydessä perheiden sosioekonomiseen asemaan ja kuormittuneisuuteen, mikä edellyttää ammattilaisilta kliinisen osaamisen lisäksi laajempaa ymmärrystä perheiden sosiaalisista ja psykososiaalisista riskitekijöistä. Kirjallisuuskatsaus osoittaa, että kaltoinkohteluun puuttumista vaikeuttavat ammattilaisten kokema epävarmuus, pelko seurauksista sekä päätöksentekoon liittyvät eettiset ja emotionaaliset tekijät.

Lapsen kaltoinkohtelun varhainen tunnistaminen suun terveydenhuollossa edellyttää selkeitä ja yhtenäisiä toimintamalleja, moniammatillisen yhteistyön vahvistamista sekä koko suun terveydenhuollon henkilöstön osaamisen jatkuvaa kehittämistä. Palvelujärjestelmätasolla kaksisuuntaisen viestinnän ja yhteistyörakenteiden kehittäminen suun terveydenhuollon, sosiaalipalveluiden ja muiden lapsiperheiden palveluiden välillä on keskeistä lapsen edun turvaamiseksi.

Child maltreatment is a significant global public health and social problem with serious short- and long-term effects on a child’s physical, psychological and social well-being. Maltreatment exposes children to chronic stress, impairs development and increases the risk of intergenerational problems. One form of child maltreatment is dental neglect, which may manifest as non-adherence to treatment, repeated missed appointments, or extensive treatment needs at an early age. Oral health care professionals play a key role in identifying these risk factors and have a duty to intervene in suspected cases in accordance with legislation.

Our thesis is a descriptive literature review aimed at examining how child maltreatment is identified and addressed in oral health care. The objective of the review was to determine what kinds of practices are used in identifying and intervening in maltreatment situations in pediatric oral health care, as well as to explore the role of multidisciplinary collaboration in cases of child maltreatment within oral health services.

Based on the literature review, oral health care professionals have a central and responsible role in identifying and intervening in cases of child maltreatment. During clinical encounters, both clinical signs and indicators related to the behavior and interaction of the child and caregivers can be observed, which may suggest maltreatment or dental neglect. Dental neglect, in particular, emerges as a significant form of child maltreatment.

According to the literature, awareness among oral health care professionals of their own role has increased, which is reflected in a rise in the number of child protection notifications. At the same time, the literature highlights the need for low-threshold collaboration with social services when concerns arise. Children’s oral health and use of services are strongly associated with families’ socioeconomic status and levels of burden, requiring professionals to possess not only clinical competence but also a broader understanding of families’ social and psychosocial risk factors.

The literature review indicates that intervention in cases of maltreatment is hindered by professionals’ uncertainty, fear of consequences, and ethical and emotional factors related to decision-making.

Early identification of child maltreatment in oral health care requires clear and consistent operating models, strengthened multidisciplinary collaboration and continuous development of the competence of all oral health care personnel. At the service system level the development of bidirectional communication and collaborative structures between oral health care, social services and other services for families with children is essential to safeguarding the best interests of the child.