Psykologisen turvallisuuden merkitys työyhteisössä : esihenkilötyö ja DEI finanssialan asiantuntijaorganisaatiossa

Abstract

Tässä opinnäytetyössä tarkasteltiin psykologisen turvallisuuden merkitystä työyhteisössä ja sitä, miten se rakentuu esihenkilötyössä suomalaisessa finanssialan asiantuntijaorganisaatiossa. Lisäksi selvitettiin muutosjohtamisen näkökulmasta, miten monimuotoisuus, yhdenvertaisuus ja osallisuus (DEI) tukevat tai haastavat psykologisen turvallisuuden kehittymistä etä- ja hybridityön kontekstissa.

Teoreettinen viitekehys perustui Amy Edmondsonin psykologisen turvallisuuden käsitteeseen, William A. Kahnin psykologisiin ehtoihin sekä psykologista turvallisuutta, muutosjohtamista ja DEI-teemoja käsittelevään kirjallisuuteen. Viitekehystä hyödynnettiin ilmiön käsitteellistämisessä ja analyysin jäsentämisessä siten, että johtamisen arjen käytännöt ja kokemukset voitiin peilata aiempaan tutkimukseen. Erityisen tarkastelun kohteena olivat vuorovaikutus, oppimisen edellytykset ja osallistavat käytännöt muutostilanteissa.

Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena. Empiirinen aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla, joihin osallistui seitsemän eri tasoilla toimivaa esihenkilöä. Haastattelut toteutettiin luottamuksellisesti ja aineisto käsiteltiin siten, ettei yksittäisiä henkilöitä tai yksiköitä voitu tunnistaa. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä, jotta psykologisen turvallisuuden rakentumista voitiin tarkastella teorian ja arjen johtamiskokemusten kautta. Analyysissa tunnistettiin toimintatapoja ja vuorovaikutuksen piirteitä, jotka vahvistivat tai heikensivät psykologista turvallisuutta sekä hybridityön käytäntöjä, jotka mahdollistivat erilaisten näkökulmien esiin tuomisen ja hyödyntämisen.

Tulosten perusteella psykologinen turvallisuus rakentui erityisesti arjen vuorovaikutuksessa ja esihenkilöiden pienissä, toistuvissa teoissa. Turvallisuutta vahvistivat kuunteleva ja helposti lähestyttävä johtamistapa, oppimiseen suuntautuva suhtautuminen virheisiin, tavoitteiden ja roolien selkeys sekä mahdollisuus käsitellä vaikeitakin asioita avoimesti. Turvallisuutta heikensivät epäjohdonmukainen päätöksenteko, kuormituksen ja epävarmuuden vähättely sekä kokemus siitä, ettei henkilöstöä kuultu aidosti. Opinnäytetyö tuotti kehittämissuosituksia, jotka painottivat esihenkilöiden läsnäolon ja kuuntelun vahvistamista, palautteen ja kiittämisen arkipäiväistämistä, epävarmuuden sanoittamista ja osallistavia rutiineja hybridityöhön. Suositukset tukivat muutosten sujuvampaa läpivientiä, yhteistyön vahvistumista ja osaamisen parempaa hyödyntämistä hybridityössä.