CSRD- ja vastuullisuusosaamisen kehittämistarpeet pohjoissavolaisissa pk-yrityksissä

Abstract

EU:n kestävyysraportointidirektiivi (CSRD) toi vuoden 2024 alussa raportointivelvoitteita suurille yrityksille ja niiden arvoketjun pk-yrityksille. Vaikka Omnibus-paketti keventää pienyritysten taakkaa, suuret yhtiöt ja kuluttajat edellyttävät silti luotettavaa vastuullisuustietoa. Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, kuinka tietoisia pk-yritykset ovat CSR-direktiivin vaatimuksista, mitä haasteita ja mahdollisuuksia pk-yritykset niissä kokevat, mitä kestävyysosaamista tarvitaan lisää ja miten yritykset aikovat hankkia puuttuvan osaamisen?

Tutkimus koostui kahdesta osasta: sähköisestä kyselystä yrityksille (n=39) ja neljästä teemahaastattelusta hanke- ja viranomaistoimijoille. Kysely toteutettiin helmikuussa 2025 ja analysoitiin frekvenssien ja prosenttiosuuksien avulla. Haastattelut tehtiin maaliskuussa 2025 ja analysoitiin sisällönanalyysillä. Saturaatiopistettä ei saavutettu, joten tulkinnat ovat vain varovasti siirrettävissä.

Yrityksistä 15 % ilmoitti, että kestävyysraportointidirektiivin vaatimuksia tunnetaan hyvin tai erittäin hyvin. Suurimpana mahdollisuutena kestävyysraportoinnin tekemisessä nähtiin maineen parantuminen (81 % yrityksistä) ja suurimpana haasteena se, että raportointi vie liikaa aikaa (79 %). 56 % oli sitä mieltä, että kestävyysraportointisaamista ei ole tarpeeksi. Yksikään yritys ei ollut tehnyt ilmastonmuutokseen sopeutumisen suunnitelmaa. Vähiten oli kerätty luonnon monimuotoisuuteen liittyviä tunnuslukuja (3 %). Yrityksistä 36 % ilmoitti hankkivansa lisää osaamista henkilöstön sisäisellä koulutuksella ja 21 % ulkopuoliselta palveluntarjoajalta. Hanke- ja viranomaistoimijoiden haastatteluissa korostui tarve vahvistaa osaamista kestävyysraportointiin, kestävyysseikkoihin, kestävyysviestintään sekä vastuullisuuden liiketoiminnallisiin ulottuvuuksiin.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että yrityksissä tietoisuus raportointivelvollisuudesta on osittain olemassa, mutta monilla velvollisuuden tunnistaminen ja raportointiin liittyvä osaaminen puuttuvat. Tämä korostaa viestinnän ja koulutusten tarvetta, erityisesti ESRS- ja VSME-standardeista sekä yleisestä vastuullisuusosaamisesta. Kestävyysraportoinnin hyötyinä nähdään maineen parantuminen, mutta haasteina ajankäyttö. Ulkopuolisen asiantuntija-avun kysyntä luo palveluntarjoajille mahdollisuuden tarjota kohdennettuja ratkaisuja ja tukea yrityksiä vastaamaan lainsäädännön ja sidosryhmien vaatimuksiin. Tämän tutkimus tuotti uutta ei-taloudellista tietoa pk-yritysten kestävyystoimista, erityisesti kestävyysseikkojen näkökulmasta. Pienen aineiston takia tarvitaan lisää tutkimuksia, jotta tulokset voidaan vahvistaa.

The EU Corporate Sustainability Reporting Directive (CSRD) introduced reporting obligations at the beginning of 2024 for large companies and for SMEs within their value chains. Although the Omnibus package eases the burden on small businesses, large corporations and consumers still require reliable sustainability information. The aim of this thesis was to examine how aware SMEs are of the CSRD requirements, what challenges and opportunities they perceive, what additional sustainability expertise is needed, and how companies plan to acquire the missing competencies.

The study consisted of two parts: an electronic survey for companies (n=39) and four thematic interviews with project and authority representatives. The survey was conducted in February 2025 and analysed using frequencies and percentages. The interviews were carried out in March 2025 and analysed through content analysis. The saturation point was not reached, so the interpretations can only be cautiously transferred to other contexts.

15% of companies reported that the requirements of the CSRD are well or very well understood. The greatest perceived opportunity in implementing sustainability reporting was reputation improvement (81% of companies), while the main challenge was that reporting is too time-consuming (79%). Furthermore, 56% stated that they lack sufficient expertise in sustainability reporting. None of the companies had prepared an adaptation plan for climate change. The least collected indicators were related to biodiversity (3%). Among the companies, 36% indicated they would acquire additional expertise through internal staff training, and 21% through external service providers. Interviews with project and authority representatives highlighted the need to strengthen competencies in sustainability reporting, sustainability issues, sustainability communication, and the business dimensions of responsibility.

The results of the study indicate that while awareness of reporting obligations exists to some extent among companies, many still lack recognition of these obligations and the related competencies. This highlights the need for enhanced communication and training, particularly regarding ESRS and VSME standards as well as general sustainability knowledge. Reputation improvement is perceived as the main benefit of sustainability reporting, whereas time consumption is considered the greatest challenge. The demand for external expert support creates an opportunity for service providers to offer targeted solutions and assist companies in meeting regulatory and stakeholder expectations. This research generated new non-financial insights into SMEs’ sustainability practices, especially from the perspective of sustainability issues. Due to the small sample size, further studies are needed to validate these findings.