Päihteiden käytön haasteet kehitysvammaisten asumispalveluissa - työntekijöiden kokemuksia ja kehittämistarpeita

Abstract

Kehitysvammaisten asumispalvelut Suomessa ovat muuttuneet merkittävästi viime vuosikymmeninä. Laitoshoidosta on siirrytty kohti yksilöllisiä ja yhteisöllisiä asumisratkaisuja, joissa painottuvat osallisuus, itsemääräämisoikeus ja yhdenvertaisuus. Muutoksen rinnalla on tunnistettu, että kehitysvammaiset henkilöt ovat edelleen haavoittuvassa asemassa. Päihteiden käyttö lisää riskiä fyysisiin, psyykkisiin ja sosiaalisiin haittoihin sekä altistaa hyväksikäytölle ja syrjäytymiselle. Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää kehitysvammaisten asumispalveluiden työntekijöiden kokemuksia asiakkaiden päihteiden käytöstä, sen vaikutuksista arkeen sekä työn ja palvelujärjestelmän kehittämistarpeista. Työn tuloksia voidaan hyödyntää kehitysvammaisten asumispalveluiden ammattilaisten koulutuksen ja työskentelymenetelmien kehittämisessä. Opinnäytetyö tehtiin osana Diakonissalaitoksen Päihdetyömalli kehitysvammaisille - hankkeeseen. Opinnäytetyössä on laadullinen tutkimusote ja aineistonkeruu toteutettiin teemahaastatteluna kehitysvammaisten palveluasumisyksiköissä. Haastatteluihin osallistui 11 työntekijää. Tulokset osoittivat, että päihteiden käyttö kuormittaa asumisyhteisöjä, heikentää arjenhallintaa ja lisää työntekijöiden vastuuta. Päihteiden käytön puheeksi ottaminen koettiin tärkeäksi, mutta tilanteet herättivät pohdintaa ja osoittivat tarpeen vahvistaa ammatillisia valmiuksia ja yhdenmukaisia toimintamenetelmiä. Kehittämisen kohteina esiin nousivat selkokielisten ja konkreettisten tukimuotojen lisääminen, vertaistoiminnan vahvistaminen, yhtenäiset toimintalinjaukset asumisyksiköihin, moniammatillisen yhteistyön tiivistäminen sekä työntekijöiden koulutuksen vahvistaminen erityisesti päihdetyön ja motivointimenetelmien osalta. Tuloksissa ilmeni myös, että keskustelu päihteiden käytöstä painottuu usein ongelmien käsittelyyn, kun taas ennaltaehkäisevä ja vähentämiseen tähtäävä näkökulma jää vähemmälle huomiolle. Jatkokehittämisideat kohdistuvat erityisesti työntekijöiden osaamisen vahvistamiseen, selkokielisten tukimuotojen ja vertaistoiminnan lisäämiseen, yhtenäisten toimintalinjausten luomiseen sekä palveluiden parempaan integraatioon. Olisi olennaista selvittää, millaiset tukimuodot ja menetelmät voisivat tukea kehitysvammaisten henkilöiden päihteiden käytön vähentämistä ja edesauttaa ennaltaehkäisevästi päihdeongelmia. Lisäksi jatkotutkimus voisi syventää ymmärrystä siitä, miten itsemääräämisoikeutta voidaan vahvistaa siten, että se tukee sekä yksilön että lähiyhteisön hyvinvointia.