Asfyksian vaikutukset vastasyntyneillä - hoidon merkitys neurologisessa ennusteessa
Boman, Emilia; Töytäri, Anna (2026)
Boman, Emilia
Töytäri, Anna
2026
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202601292011
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202601292011
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jonka tarkoituksena oli tarkastella vastasyntyneen asfyksian aiheuttamia seurauksia, riskitekijöitä sekä viilennyshoidon vaikutuksia eloonjäämiseen ja neurologiseen toipumiseen. Otimme selvää myös, miten vastasyntyneen ennustetta voidaan parantaa. Tutkimusaineisto haettiin CINAHL- ja PubMed tietokannoista. Työtä tehdessä seurasimme kahta tutkimuskysymystä. Aineisto koostuu kolmestatoista tieteellisestä tutkimuksesta, jonka analysoimme induktiivisen sisällön analyysin mukaan.
Tulokset osoittivat, että syntymäasfyksia liittyy useisiin äidin, sikiön, ympäristön ja synnytyksen aikaisiin riskitekijöihin. Syntymäasfyksia oli vahvasti yhteydessä vastasyntyneiden vakaviin komplikaatioihin, monielinvaurioihin sekä kuolleisuuteen. Varhainen tunnistaminen todettiin keskeiseksi vastasyntyneen hoidon onnistumisen kannalta. Apgar-pisteytys ja napaverinäytteet olivat tärkeitä menetelmiä asfyksian varhaisessa tunnistamisessa. Viilennyshoito osoittautui tehokkaaksi hoidoksi komplikaatioiden vähentämisessä ja ennusteen parantamisessa, erityisesti silloin, kun hoito aloitettiin nopeasti.
Tuloksia voidaan hyödyntää äitiyshuollon palveluiden ja synnytyksen laadun parantamisessa, erityisesti matalan tulotason alueilla. Hoitohenkilökunnan koulutus ja simulaatioharjoitukset parantavat valmiuksia hätätilanteissa, ja viilennyshoidon saatavuus matalan tulotason alueilla voivat vähentää kuolleisuutta. Pitkäaikainen seuranta asfyktisille lapsille, erityisesti neurologisen ja psykomotorisen kehityksen osalta, mahdollistaa viiveiden varhaisen tunnistamisen ja hoidon.
Tulokset osoittivat, että syntymäasfyksia liittyy useisiin äidin, sikiön, ympäristön ja synnytyksen aikaisiin riskitekijöihin. Syntymäasfyksia oli vahvasti yhteydessä vastasyntyneiden vakaviin komplikaatioihin, monielinvaurioihin sekä kuolleisuuteen. Varhainen tunnistaminen todettiin keskeiseksi vastasyntyneen hoidon onnistumisen kannalta. Apgar-pisteytys ja napaverinäytteet olivat tärkeitä menetelmiä asfyksian varhaisessa tunnistamisessa. Viilennyshoito osoittautui tehokkaaksi hoidoksi komplikaatioiden vähentämisessä ja ennusteen parantamisessa, erityisesti silloin, kun hoito aloitettiin nopeasti.
Tuloksia voidaan hyödyntää äitiyshuollon palveluiden ja synnytyksen laadun parantamisessa, erityisesti matalan tulotason alueilla. Hoitohenkilökunnan koulutus ja simulaatioharjoitukset parantavat valmiuksia hätätilanteissa, ja viilennyshoidon saatavuus matalan tulotason alueilla voivat vähentää kuolleisuutta. Pitkäaikainen seuranta asfyktisille lapsille, erityisesti neurologisen ja psykomotorisen kehityksen osalta, mahdollistaa viiveiden varhaisen tunnistamisen ja hoidon.
