Äänesaudiometrian kattavuus kuulokojeen säätöjen perustaksi
Nurmela, Edvin; Siltala, Ville (2026)
2026
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202602042288
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202602042288
Tiivistelmä
Kuulonalenema on merkittävä terveysongelma, jonka vaikutukset ulottuvat yksilön sosiaaliseen hyvinvointiin, psyykkiseen toimintakykyyn ja arjen kommunikaatioon. Äänesaudiometria on vakiintunut kuulontutkimusmenetelmä ja keskeinen osa kuulokojeen sovitusprosessia, mutta sen riittävyyttä nykyaikaisen kuulokojeteknologian vaatimuksiin nähden on perusteltua tarkastella kriittisesti.
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tarkastella äänesaudiometrian kattavuutta kuulokojeen säätöjen perustana terveysalan ammattilaisten näkökulmasta. Lisäksi tavoitteena oli kuvata, millaisia käytäntöjä kuulokojeen säätöön liittyy ja millaisia täydentäviä menetelmiä audiometrian rinnalla hyödynnetään.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla, joihin osallistui kolme kuulokojeiden sovitustyötä tekevää audionomia. Haastattelut litteroitiin ja analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin avulla.
Tulosten perusteella äänesaudiometria koettiin välttämättömäksi ja korvaamattomaksi lähtökohdaksi kuulokojeen sovituksessa. Pelkkä audiometrinen tieto ei kuitenkaan ollut riittävä ohjaamaan kuulokojeen säätöä optimaalisesti. Audiometrian rajoitteiden vuoksi sen tueksi käytettiin useita täydentäviä menetelmiä, joista keskeisimmiksi nousivat puheaudiometria, epämiellyttävyyskynnysten mittaus, reaaliaikamittaukset (REM) sekä asiakkaan subjektiivinen kokemus kuulemisestaan.
Tulosten perusteella voidaan todeta, että kuulokojeen säätö on moniulotteinen prosessi, jossa äänesaudiometria muodostaa perustan, mutta onnistunut lopputulos edellyttää lisäksi monipuolista kliinistä arviointia ja käyttäjäkokemuksen huomioimista osana kuulon kuntoutusta. Hearing loss is one of the most common sensory impairments worldwide, and its prevalence increases with ageing populations. Pure-tone audiometry is widely used to assess hearing thresholds and forms the basis for hearing aid fitting. However, clinical practice indicates that audiometric data alone may not fully reflect individual hearing needs when modern hearing aid technologies are applied.
The aim of this thesis was to examine the sufficiency of pure-tone audiometry for hearing aid adjustment from the perspective of hearing care professionals. The focus was on identifying which additional factors must be considered and how audiometry is complemented in clinical practice.
The study was conducted as a qualitative study. Data were collected through semi-structured interviews with three hearing care professionals experienced in hearing aid fitting. The interviews were transcribed verbatim and analysed using inductive content analysis.
The results showed that pure-tone audiometry was considered an essential starting point for hearing aid fitting, but it was not regarded as sufficient on its own. Speech audiometry, uncomfortable loudness levels, real-ear and in-situ measurements, clinical observation, and patient-reported experiences were used to complement audiometric data. Limitations related to acoustic conditions, restricted frequency resolution, patient-related factors and fitting software were identified.
The findings indicate that hearing aid fitting is a multifaceted process in which audiometry provides the foundation but must be integrated with additional clinical methods. Effective hearing rehabilitation requires professional expertise, individualised assessment and continuous adjustment.
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tarkastella äänesaudiometrian kattavuutta kuulokojeen säätöjen perustana terveysalan ammattilaisten näkökulmasta. Lisäksi tavoitteena oli kuvata, millaisia käytäntöjä kuulokojeen säätöön liittyy ja millaisia täydentäviä menetelmiä audiometrian rinnalla hyödynnetään.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla, joihin osallistui kolme kuulokojeiden sovitustyötä tekevää audionomia. Haastattelut litteroitiin ja analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin avulla.
Tulosten perusteella äänesaudiometria koettiin välttämättömäksi ja korvaamattomaksi lähtökohdaksi kuulokojeen sovituksessa. Pelkkä audiometrinen tieto ei kuitenkaan ollut riittävä ohjaamaan kuulokojeen säätöä optimaalisesti. Audiometrian rajoitteiden vuoksi sen tueksi käytettiin useita täydentäviä menetelmiä, joista keskeisimmiksi nousivat puheaudiometria, epämiellyttävyyskynnysten mittaus, reaaliaikamittaukset (REM) sekä asiakkaan subjektiivinen kokemus kuulemisestaan.
Tulosten perusteella voidaan todeta, että kuulokojeen säätö on moniulotteinen prosessi, jossa äänesaudiometria muodostaa perustan, mutta onnistunut lopputulos edellyttää lisäksi monipuolista kliinistä arviointia ja käyttäjäkokemuksen huomioimista osana kuulon kuntoutusta.
The aim of this thesis was to examine the sufficiency of pure-tone audiometry for hearing aid adjustment from the perspective of hearing care professionals. The focus was on identifying which additional factors must be considered and how audiometry is complemented in clinical practice.
The study was conducted as a qualitative study. Data were collected through semi-structured interviews with three hearing care professionals experienced in hearing aid fitting. The interviews were transcribed verbatim and analysed using inductive content analysis.
The results showed that pure-tone audiometry was considered an essential starting point for hearing aid fitting, but it was not regarded as sufficient on its own. Speech audiometry, uncomfortable loudness levels, real-ear and in-situ measurements, clinical observation, and patient-reported experiences were used to complement audiometric data. Limitations related to acoustic conditions, restricted frequency resolution, patient-related factors and fitting software were identified.
The findings indicate that hearing aid fitting is a multifaceted process in which audiometry provides the foundation but must be integrated with additional clinical methods. Effective hearing rehabilitation requires professional expertise, individualised assessment and continuous adjustment.