Virtuaali- ja lisätyn todellisuuden ohjausmenetelmät magneettikuvauksissa : scoping-katsaus

Abstract

Magneettikuvaus on kuvantamismenetelmä, jossa ei käytetä ionisoivaa säteilyä. Magneettikuvaukseen liittyy usein pelkoa, ahdistusta ja klaustrofobiaa, jotka voivat heikentää kuvanlaatua ja johtaa kuvauksen keskeytymiseen. Lasten kuvauksessa liikkumattomuuden varmistamiseksi käytetään usein sedaatiota tai anestesiaa, mikä lisää kustannuksia ja kuormittaa terveydenhuoltoa. Onnistuneen kuvauksen kannalta on tärkeää kehittää tehokkaita lääkkeettömiä ohjausmenetelmiä, jotka varmistavat potilaiden liikkumattomuuden sekä vähentävät ahdistuksen kokemuksia. Virtuaalitodellisuuteen perustuvat ohjausmenetelmät tarjoavat mahdollisuuden simuloida magneettikuvausta virtuaalisessa ympäristössä ja valmistautua tutkimukseen. Tämän scoping-katsauksen tavoitteena oli syntetisoida aiempaa tutkimustietoa virtuaali- tai lisätyn todellisuuden käytöstä magneettikuvauksen ohjausmenetelmänä. Magneettiyksikön henkilökunta voi hyödyntää tietoa ohjausmenetelmien kehittämisessä etenkin potilaiden ohjauksessa. Katsauksen aineiston hakustrategia laadittiin yhteistyössä informaatikon kanssa. Aineisto haettiin suomalaisista ja kansainvälisistä tietokannoista: Finna, Medic, Ebsco (Academic Search, CINAHL, MEDLINE), Elsevier, PubMed, Scopus, Web of Science. Katsaukseen sisällytettiin 16 julkaisua vuosilta 2017–2025. Aineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin avulla ja tuloksista koostettiin synteesi. Tulosten perusteella voitiin todeta, että virtuaalitodellisuutta hyödyntävät ohjausmenetelmät olivat lupaavia magneettikuvaukseen valmistautumisessa sekä aikuisille että lapsille. Ne vähensivät potilaiden pelkoa ja ahdistusta, tukivat oppimista ja paransivat ymmärrystä kuvauksesta. Sekä potilaat että röntgenhoitajat arvioivat käytettävyyden pääosin hyväksi. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että potilaat sekä röntgenhoitajat hyötyisivät virtuaalitodellisuutta hyödyntävistä ohjausmenetelmistä ja sen käyttöä suositeltiin erityisesti lapsille, ensikertalaisille ja klaustrofobiasta kärsiville potilaille. Jatkossa on tärkeä selvittää, miten virtuaalitodellisuutta hyödyntävät ohjausmenetelmät voidaan integroida magneettikuvaukseen Pohjoismaissa sekä arvioida niiden vaikutuksia potilaskokemukseen, henkilökunnan ajankäyttöön ja hoidon kustannustehokkuuteen. Lisäksi on tarpeen kehittää ja arvioida lisätyn todellisuuden menetelmiä magneettikuvaukseen valmistautumisen tueksi.