Itsensä johtaminen työhyvinvoinnin edistäjänä

Abstract

Itsensä johtamisen taidot ovat vahvasti läsnä nykypäivän työelämässä, sillä työntekijöiltä sekä työtiimeiltä odotetaan yhä enemmän itseohjautuvuutta, sekä oman toimintansa organisoimista esihenkilön tukien tässä taustalla. Opinnäytetyön tarkoituksena on pureutua teemaan kohdeorganisaation näkökulmasta, kartoittaen itsensä johtamisen tapoja, sen vaikutusta työhyvinvointiin, sekä esihenkilöiden keinoja tukea työntekijöiden itsensä johtamista varhaiskasvatuksen kentällä.

Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjautuu itsensä johtamisen sekä työhyvinvoinnin käsitteiden lisäksi itseohjautuvuuteen, työn voimavaratekijöihin sekä työympäristössä tapahtuvaan vuorovaikutukseen, jotka ovat näiden teemojen keskeisiä alakäsitteitä. Tutkimusaineisto koostuu työntekijöille suunnattujen laadullisten kyselylomakkeiden sekä esihenkilöhaastatteluiden vastauksista. Aineisto analysoitiin käyttämällä induktiivista sisällön analyysia.

Tutkimuksen tuloksista käy ilmi, että ammattiryhmästä riippumatta itsetuntemus- ja reflektio, työtehtävien priorisoiminen ja delegoiminen, sekä työstä palautuminen ovat keskeisiä itsensä johtamisen tapoja kohdeorganisaatiossa. Kommunikoinnin ja vuorovaikutuksen, henkilökunnan vaikutusmahdollisuuksien, sekä esihenkilön tuen nähtiin vaikuttavan positiivisesti työyhteisön työhyvinvointiin. Avoimuus ja luottamus, positiivinen palautteen anto ja kannustus, sekä mielekkään työn toteuttamisen mahdollistaminen osoittautuivat esihenkilöiden keinoiksi tukea työntekijöiden itsensä johtamista.