Psykoottisen potilaan kohtaaminen mielenterveyshoitotyössä : kuvaileva kirjallisuuskatsaus

Abstract

Mielenterveyshäiriöt ovat merkittävä kansanterveydellinen haaste Suomessa. Psykoottiset häiriöt heikentävät sairastuneen todellisuudentajua, toimintakykyä ja vuorovaikutuskykyä. Tämän vuoksi psykoottisen potilaan kohtaaminen mielenterveyshoitotyössä on usein vaativaa ja edellyttää hoitajalta ammatillista osaamista, vuorovaikutustaitoja sekä eettistä sensitiivisyyttä. Vaikka psykoosia ja sen hoitoa on tutkittu, psykoottisten potilaiden omat kokemukset kohtaamisesta ovat jääneet vähemmälle huomiolle.

Opinnäytetyön tarkoituksena oli lisätä ymmärrystä psykoottisen potilaan hyvästä kohtaamisesta mielenterveyshoitotyössä. Tavoitteena oli kuvata tekijöitä, jotka edistävät tai heikentävät hyvää kohtaamista, sekä tuoda esiin psykoottisten potilaiden omia kokemuksia siitä, miten he kokevat tulevansa kohdatuksi mielenterveyshoitotyössä.

Opinnäytetyö toteutettiin kirjallisuuskatsauksena käyttäen induktiivista sisällönanalyysiä. Aineisto koostui kahdestatoista (n=12) vertaisarvioidusta kansainvälisestä hoitotieteellisestä tutkimusartikkelista, jotka oli julkaistu vuosina 2015–2025. Aineisto haettiin CINAHL-, PubMed- ja Medline-tietokannoista. Sisällönanalyysissa alkuperäisilmaukset pelkistettiin, ryhmiteltiin alaluokiksi ja edelleen yläluokiksi, joista muodostui yksi pääluokka: psykoottisen potilaan kohtaaminen.

Tulosten perusteella psykoottisen potilaan hyvää kohtaamista edistivät erityisesti potilaan kuulluksi tuleminen, osallistaminen hoidon suunnitteluun, hoitajan empatia, rauhallisuus ja kunnioittava vuorovaikutus. Luottamuksellinen ja tasavertainen hoitosuhde vahvistivat potilaiden hoitoon sitoutumista ja turvallisuuden tunnetta. Kohtaamista heikensivät hoitajien kiire, epäjohdonmukainen hoito, vallan epätasapaino sekä kokemus liiallisesta rajoittamisesta. Potilaiden kokemuksissa korostuivat yksilöllinen kohtaaminen ja luottamus hoitajiin myönteisinä, kun taas leimaantuminen ja osallisuuden puute näyttäytyivät kielteisinä.

Mielenterveyshoitotyössä tulisi kehittää toimintamalleja, jotka vahvistavat potilaiden osallisuutta, hoidon johdonmukaisuutta ja kohtaamisen laatua sekä tukea hoitohenkilökunnan vuorovaikutus- ja kohtaamisosaamista koulutuksen ja perehdytyksen avulla.

Mental disorders are a significant public health challenge in Finland. Psychotic disorders impair the affected person’s sense of reality, functional capacity, and ability to interact. For this reason, encountering a psychotic patient in mental health nursing is often demanding and requires professional competence, interaction skills, and ethical sensitivity from nurses. Although psychosis and its treatment have been studied, the personal ex-periences of psychotic patients regarding encounters have received less attention.

The purpose of this thesis was to increase understanding of good encounters with psy-chotic patients in mental health nursing. The aim was to describe factors that promote or hinder good encounters and to highlight psychotic patients’ own experiences of how they perceive being encountered in mental health nursing. The thesis was conducted as a literature review using inductive content analysis. The data consisted of twelve (=12) peer-reviewed international nursing science research articles published between 2015 and 2025. The data were retrieved from databases including CINAHL, PubMed, and Medline. In the content analysis, the original expressions were reduced, grouped into subcategories, and further into upper categories, from which one main category was formed: encountering a psychotic patient.

According to the results, good encounters with psychotic patients were particularly promoted by being heard, involvement in care planning, nurses’ empathy, calmness, and respectful interaction. A trusting and equal care relationship strengthened patients’ commitment to care and their sense of safety. Encounters were hindered by nurses’ time pressure, inconsistent care, imbalance of power, and experiences of excessive restriction. In patients’ experiences, individualised encounters and trust in nurses were emphasised as positive factors, whereas stigmatisation and lack of involvement ap-peared as negative experiences.

In mental health nursing, there is a need to develop operational models that strengthen patients’ involvement, the consistency of care, and the quality of encounters, as well as to support nursing staff’s interaction and encounter competence through education and orientation.