Asiakkaan lapsikohteinen seksuaalisuus ja sen yhteys terveydenhuollon henkilökunnan asenteisiin sekä tarjolla olevan hoidon laatuun ja saatavuuteen : Scoping katsaus.

Abstract

Lapsikohteisen seksuaalisuuden tunnistaminen ja siihen liittyvä ennaltaehkäisevä työ on keskeinen osa lasten seksuaalisen hyväksikäytön ehkäisyä, jossa terveydenhuollon ammattilaisten asiantuntijuudella on ratkaiseva rooli. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää, miten terveydenhuollon ammattilaisten asenteet vaikuttavat asiakkaan lapsikohteisen seksuaalisuuden kohtaamiseen sekä hoidon saatavuuteen ja laatuun. Tavoitteena on tuottaa tietoa asiantuntijuuden esteistä ja kehittämistarpeista asiakkaan lapsikohteisen seksuaalisuuden ennaltaehkäisevässä tuessa.

Opinnäytetyö toteutettiin scoping katsauksena. Aineisto kerättiin systemaattisella haulla kansainvälisistä tietokannoista ja valittu aineisto koostui 12 vertaisarvioidusta tutkimusartikkelista. Aineisto analysoitiin temaattisella synteesillä, jossa tulokset jaettiin kognitiivisiin, affektiivisiin, sosiaalisin ja ammatillisen identiteetin asenteisiin sekä niiden vaikutuksiin hoidon laatuun ja saatavuuteen.

Tutkimus osoittaa asiantuntijuuden olevan vahvasti sidoksissa terveydenhuollon ammattilaisten asenteisiin. Keskeisiä lapsikohteista seksuaalisuutta kokevan asiakkaan hoidon esteitä ovat hoitohenkilökunnan osaamattomuuden tunne, asiakkaan kokema stigma ja juridinen pelko, mikä voi johtaa hoidon epäämiseen tai yliraportointiin. Terveydenhuollon ammattilaisen kognitiiviset puutteet lapsikohteisen seksuaalisuuden ja rikollisuuden erottamisessa sekä välittömät reaktiot, kuten inho, estävät luottamuksellisen hoitosuhteen syntymisen. Hoidon laatu kärsii tavoiteristiriidasta, jossa korostuu kontrolli potilaan tarvitseman psykososiaalisen tuen sijaan.

Johtopäätöksenä todetaan, että lapsikohteisen seksuaalisuuden omaavan asiakkaan asian-mukainen kohtaaminen vaatii siirtymistä rangaistuskeskeisestä mallista kohti inhimillistävää ja voimavaralähtöistä lähestymistapaa. Suomalaisessa terveydenhuollossa on tarve selkeämmille kansallisille hoitopoluille, ammattilaisten lisäkoulutukselle sekä lapsikohteista seksuaalisuutta kokevalle asiakkaalle suunnatuille matalan kynnyksen anonyymeille palveluille. Ennaltaehkäisevän asiantuntijuuden kehittäminen on eettinen välttämättömyys, joka suojaa sekä riskiryhmiä että lapsia.