Vakioitu tapa tuottaa toteutusmalleja
Holopainen, Eetu (2026)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202602132902
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202602132902
Tiivistelmä
Työn aiheena oli vakioitu tapa tuottaa koneohjauksessa käytettäviä toteutusmalleja GRK Suomi Oy:lle. Tavoitteena oli määritellä todennettavat minimivaatimukset toteutusmallin tietosisällölle, yhtenäistää nimeäminen ja kooditus, selkeyttää versiohallinta sekä varmistaa jakelun ajantasaisuus, jotta mallit palvelevat koneohjausta, laadunvarmistusta ja työmaan ohjausta ilman turhaa tulkintaa.
Tietoperusta nojasi alan ohjeisiin ja standardeihin (YIV, Väylävirasto, Inframodel, IFC) sekä yrityksen kokemuksiin mallipohjaisesta toteutuksesta. Toiminnallisena menetelmänä toteutettiin kysely toteutusmallien tuottajille ja käyttäjille (n=26), jossa kartoitettiin mallipaketin sisältöä, nimeämiskäytäntöjä ja käytön haasteita. Vastaukset analysoitiin.
Keskeiset tulokset olivat seuraavat: 1) nimeämisen ja koodituksen vaihtelu heikensi löydettävyyttä ja versiohallintaa, 2) luiskien ja putkilinjojen esitystavan epäyhtenäisyys lisäsi tulkintaa, 3) vanhan tekniikan hajautuminen useisiin malleihin aiheutti virheriskejä ja 4) kasvualustojen huomiointi kantavassa rakenteessa oli epäjohdonmukaista.
Johtopäätöksenä esitettiin vakiointi: tiedostonimet, tasot/kerrokset ja IM/IFC koodit yhdenmukaisiksi näkyvällä versiohistorialla; luiskat mallinnettiin yhtenäisellä tavalla, putkille asetettiin pakolliseksi arinan yläpinta ja putkikoko, vanhat rakenteet koottiin yhteen yhdistelmämalliin, kasvualustat sisällytettiin kantavaan ja jakavaan malliin urakan niin edellyttäessä.
Tulosten perusteella laadittiin yrityksen sisäinen ohje toteutusmallien tuottamisesta ja suunniteltiin sen käyttöönotto pilottikohteeseen. Yleispätevinä hyötyinä voidaan todeta virheiden ja riskien väheneminen koneohjauksessa, sujuvampi koordinointi sekä tiedon jäljitettävyyden vahvistuminen.
Tietoperusta nojasi alan ohjeisiin ja standardeihin (YIV, Väylävirasto, Inframodel, IFC) sekä yrityksen kokemuksiin mallipohjaisesta toteutuksesta. Toiminnallisena menetelmänä toteutettiin kysely toteutusmallien tuottajille ja käyttäjille (n=26), jossa kartoitettiin mallipaketin sisältöä, nimeämiskäytäntöjä ja käytön haasteita. Vastaukset analysoitiin.
Keskeiset tulokset olivat seuraavat: 1) nimeämisen ja koodituksen vaihtelu heikensi löydettävyyttä ja versiohallintaa, 2) luiskien ja putkilinjojen esitystavan epäyhtenäisyys lisäsi tulkintaa, 3) vanhan tekniikan hajautuminen useisiin malleihin aiheutti virheriskejä ja 4) kasvualustojen huomiointi kantavassa rakenteessa oli epäjohdonmukaista.
Johtopäätöksenä esitettiin vakiointi: tiedostonimet, tasot/kerrokset ja IM/IFC koodit yhdenmukaisiksi näkyvällä versiohistorialla; luiskat mallinnettiin yhtenäisellä tavalla, putkille asetettiin pakolliseksi arinan yläpinta ja putkikoko, vanhat rakenteet koottiin yhteen yhdistelmämalliin, kasvualustat sisällytettiin kantavaan ja jakavaan malliin urakan niin edellyttäessä.
Tulosten perusteella laadittiin yrityksen sisäinen ohje toteutusmallien tuottamisesta ja suunniteltiin sen käyttöönotto pilottikohteeseen. Yleispätevinä hyötyinä voidaan todeta virheiden ja riskien väheneminen koneohjauksessa, sujuvampi koordinointi sekä tiedon jäljitettävyyden vahvistuminen.