Asiantuntijan ja esihenkilön yhteistyö : esihenkilön tukena ja työparina toimiminen Kelan kuntoutusetuuksien ratkaisukeskuksessa
Silventoinen, Minna (2026)
Silventoinen, Minna
2026
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202602183137
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202602183137
Tiivistelmä
Kelassa on vuodesta 2024 lähtien kehitetty valtakunnallisesti asiantuntijatyötä. Asiantuntijatyön kehittämisessä korostuvat erityisesti yhteistyön ja verkostoitumisen kehittäminen. Yhteistyötä kehitetään sekä asiantuntijoiden kesken että asiantuntijoiden ja esihenkilöiden sekä muiden sidosryhmien kesken. Opinnäytetyötä aloittaessani toimin itse asiantuntijana Kelan kuntoutusetuuksien ratkaisukeskuksessa. Halusin tutkimuksellani kehittää keskuksemme asiantuntijatyötä entisestään. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää Kelan kuntoutusetuuksien ratkaisukeskuksen asiantuntijoiden ja esihenkilöiden näkemyksiä keskinäisen yhteistyön ja uudenlaisen työparityöskentelyn kehittämisestä. Tavoitteena oli monipuolistaa asiantuntijoiden ja esihenkilöiden välistä yhteistyötä.
Opinnäytetyö toteutettiin tutkimuksellisena työnä. Se toteutettiin kahdessa osassa. Ensimmäisessä osassa toteutettiin kyselytutkimus kaikille Kelan kuntoutusetuuksien ratkaisukeskuksen asiantuntijoille ja esihenkilöille. Toinen osa piti sisällään yksittäisen teemahaastattelun. Teemahaastattelu toteutui kohdennettuna ryhmähaastatteluna.
Tutkimustulosten mukaan yhteistyö kehittyy parhaiten sitä yhdessä tekemällä. Keskeisinä tekijöinä sen kehittymisessä nähtiin olevan muun muassa toiseen tutustuminen ja oman osaamisen reflektointi. Roolijakojen ja viestinnän kehittäminen korostuivat tuloksissa myös. Yhteistyössä koettiin tarvittavan monia erilaisia työyhteisötaitoja, joita olivat muun muassa kommunikointi- ja keskustelutaidot, avoimuus sekä toisen arvostaminen ja kuunteleminen. Tulosten mukaan työparina työskentelyn nähtiin vaativan vastavuoroista aktiivisuutta ja rohkeutta. Koettiin tarpeelliseksi, että asiantuntija toimii esihenkilön työparina erityisesti toiminta- ja työskentelytapojen kehittämisessä, mutta myös valmentamiseen ja kouluttamiseen sekä osaamistarpeiden tunnistamiseen ja osaamisen vahvistamiseen liittyvissä työtehtävissä.
Johtopäätöksenä asiantuntijoiden ja esihenkilöiden välisen yhteistyön määrää tulee lisätä yhteistyöpalaverien ja suunnittelutyön kautta. Keskinäiseen tutustumiseen tulee panostaa. Roolijaot ja vastuunjaot tulee tehdä yhdessä suunnitellen ja niiden sekä yhteisten päämäärien tulee olla selkeitä ja kaikilla tiedossa. Viestintää tulee kehittää ja tehdyt päätökset tulee olla riittävästi perusteltu. Työparityöskentelyn tulee toteutua tasa-arvoisuuden periaatteella, ilman hierarkiaa. Kehittämistyössä osallistujien tulee olla avoimia ja resilienttejä. Esitetyt johtopäätökset toimivat samalla tutkimustyön kehitysehdotuksina käytännön toimenpiteiksi.
Jatkotutkimusaiheena voisi selvittää millaisia näkemyksiä asiantuntijoilla ja esihenkilöillä tai toisaalta ratkaisukeskuksen etuuskäsittelijöillä olisi yhteistyön kehittämiseen sitten, kun yhteistyön käytänteet ovat vakiintuneet. Voisi myös selvittää, mitä asioita etuuskäsittelijät nostaisivat asiantuntijoiden ja esihenkilöiden välisen yhteistyön kehittämisessä keskiöön.
Opinnäytetyö toteutettiin tutkimuksellisena työnä. Se toteutettiin kahdessa osassa. Ensimmäisessä osassa toteutettiin kyselytutkimus kaikille Kelan kuntoutusetuuksien ratkaisukeskuksen asiantuntijoille ja esihenkilöille. Toinen osa piti sisällään yksittäisen teemahaastattelun. Teemahaastattelu toteutui kohdennettuna ryhmähaastatteluna.
Tutkimustulosten mukaan yhteistyö kehittyy parhaiten sitä yhdessä tekemällä. Keskeisinä tekijöinä sen kehittymisessä nähtiin olevan muun muassa toiseen tutustuminen ja oman osaamisen reflektointi. Roolijakojen ja viestinnän kehittäminen korostuivat tuloksissa myös. Yhteistyössä koettiin tarvittavan monia erilaisia työyhteisötaitoja, joita olivat muun muassa kommunikointi- ja keskustelutaidot, avoimuus sekä toisen arvostaminen ja kuunteleminen. Tulosten mukaan työparina työskentelyn nähtiin vaativan vastavuoroista aktiivisuutta ja rohkeutta. Koettiin tarpeelliseksi, että asiantuntija toimii esihenkilön työparina erityisesti toiminta- ja työskentelytapojen kehittämisessä, mutta myös valmentamiseen ja kouluttamiseen sekä osaamistarpeiden tunnistamiseen ja osaamisen vahvistamiseen liittyvissä työtehtävissä.
Johtopäätöksenä asiantuntijoiden ja esihenkilöiden välisen yhteistyön määrää tulee lisätä yhteistyöpalaverien ja suunnittelutyön kautta. Keskinäiseen tutustumiseen tulee panostaa. Roolijaot ja vastuunjaot tulee tehdä yhdessä suunnitellen ja niiden sekä yhteisten päämäärien tulee olla selkeitä ja kaikilla tiedossa. Viestintää tulee kehittää ja tehdyt päätökset tulee olla riittävästi perusteltu. Työparityöskentelyn tulee toteutua tasa-arvoisuuden periaatteella, ilman hierarkiaa. Kehittämistyössä osallistujien tulee olla avoimia ja resilienttejä. Esitetyt johtopäätökset toimivat samalla tutkimustyön kehitysehdotuksina käytännön toimenpiteiksi.
Jatkotutkimusaiheena voisi selvittää millaisia näkemyksiä asiantuntijoilla ja esihenkilöillä tai toisaalta ratkaisukeskuksen etuuskäsittelijöillä olisi yhteistyön kehittämiseen sitten, kun yhteistyön käytänteet ovat vakiintuneet. Voisi myös selvittää, mitä asioita etuuskäsittelijät nostaisivat asiantuntijoiden ja esihenkilöiden välisen yhteistyön kehittämisessä keskiöön.
